Ja me teinithän osaamme lentää ilman viivojakin.

Tänään vitutti aika semisti, enkä yhtään kyllä ihmettele miksi. Siis vittu saatana. Paljon tapahtuu, paljon kerääntyy pääkoppaan ja kun sitten osaa olla huomioimatta ja vittuuntumatta niin yhessä vaiheessa vituttaa hetken aikaa kaikki. Ja se etten osaa purkaa sitä mihinkään niin on aika mielenkiintosta. Tai siis kyllä aika usein varsinkin sisaruksille tai vanhemmille tulee sanottuna: Vähänkö tänään ärsytti ---.
Mutta en mää oikein muuten. Ja näin.

Kaiken lisäks koulu asettaa paineita. Sen aikaa, kun yritän nukkuu hyvin, liikkuu enemmän niin samalla pitäs panostaa viimiseen vuoteen. Lopulta tulee ajatelleeks, että missä se oma aika sitten onkaan. Se on jossain syvällä perseessä mistä sitä ei pois saa. Terveys ennen kaikkea, koulu sen jälkeen. Mielenterveys missä välissä?

No tässähän mää omaa aikaani vietä joka sekunti netissä mangaa lukien, mutta sitten huomenna miettii taas koulussa, että vittu ku ei taaskaan onnistu. Ahdistus nousee, nousee ja nousee, sitten kuuluu POKS.

~*~

Ah, sain pienen inspiraation kipinän! Ihan ikku pikku riikkisen, mutta jos puhallan oikealla voimakkuudella niin ehkä se kestää pitkään! :) Siihen saakka!