Hengitä sisään, hengitä ulos, sisään ulos ja tadaa! Olet elossa.

Nyt on tullu tollasia... hengitysvajejuttui koko ajan. alkaa ahdistaa ha hermostuttaa ja happi loppuu, mutta sitten vedän henkeä ja olo on paljon parempi. ne on tosi mielenkiintosia tilanteita ja tiiän et ne johtuu vaan ahdistuksesta. Joita tulee silloin tällöin. Tällä kertaa materialistisista syistä. Naurettavaa, mutta mun omalle tunnolle ihan ymmärrettävää. Perse sentään.

Missä oon kymmenen vuoden päästä? Ketä ihmisiä mun ympärillä on? Mitä niille kuuluu? Mitä on tapahtunut niiden kymmenen vuoden aikana? Mitä mulla on? Mitä mulla ei oo? Mitä teen? Mitä mietin? Mitä tunnen? Kaipaanko menneisyyttä? Pelkäänkö tulevaisuutta yhtä paljon kuin nyt? Odotanko tulevaisuutta yhtä paljon kuin nyt?

Se vaan on niin kertakaikkisen mielenkiintosta, miten noikin kysymykset vaan pyörii ja pyörii päässä yhtenään. Ensimmäisenä tulee toi "Missä olen kymmenen vuoden päästä?". Voin suunnitella elämäni ihan niin pitkälle ku jaksan, mutta mitä mä sillon oikeesti teen? Ja missä oon?! Pelottavaa.

Pelkään menettämistä. Varsinkin nyt, ku tietää menettävänsä paljon. Tai menettävänsä ja menettävänsä, mutta kuitenki. Kaipaan niitä ihmisiä jo nyt paljon.