Elämä on kärsimystä. Kärsimys johtuu elämänjanosta.

Nyt... pitkästä aikaa voin sanoa, että kärsin. Enkä nyt puhu fyysisestä kärsimyksestä, jota tuottaa kolme kuppia kahvia/päivä --> paha olo. Vaikka nyt tärisen ja tunnen oloni heikoksi, niin se ei ole nälkää eikä janoa.

Voisin aloittaa sanoin "tekisi mieli itkeä, mutta kyyneleet eivät tahdo tulla, koska ympärilläni on ihmisiä." Huomaan, että olen perus suomalainen ihminen: sisäänpäin kääntynyt, en tahdo näyttää heikkouttanu enkä tahdo kertoa kenellekään mitään.

Mulla on se vitun vastaus mitä oon puol vuotta kaivellu. Mulla on se saatanan vastaus, mikä vaatii liian suuren hinnan toteutuakseen. Enkä voi vaan vittu päästää sitä vastausta ulos. Muut kärsii siitä hyvästä. Näen miten muut kärsii ja tiedän miten ne tulee kärsimään siitä hyvästä etten anna sitä vastausta. Huomaan, etten tahdo sanoa sitä. Joku ottaa aiheeksi niin tuijotan vakava ilme kasvoilla joko tietokoneen tai puhelimen ruutua. Tekis mieli itkeä, mutta en aio näyttää kenellekään sitä. Tiedän sen vastauksen, mutta väitän muuta.

Ihmiseltä vaaditaan suuri hinta omasta tahdosta. Liian suuri. Ja kun sitä hintaa ei ole valmis maksamaan, niin joutuu maksamaan jostain muusta. Meiltä viedään koko ajan jotakin, vaikka tilalle saisi jotain muuta. Joudun katsomaan muiden ihmisten surullisia katseita ja tiedän että joku tulee surulliseksi, kun joskus tulevaisuudessa päästän sen vastauksen viimeinkin kaikumaan ilmoille. Enkä osaa puhua siitä. Juuri äsken oisin ees vähäsen tehny yhden ihmisen onnellisemmaks jos oisin antanu sen vastauksen, mutta pysyin vaiti. Tuijotin vain naama peruslukemilla kuin mulla ei sitä vastausta ees olis. Luultavasti kaikki tietää sen vastauksen... en vaan oo havainnu sitä vielä. Varmasti kaikki on tienny sen koko tän ajan, mutta en tahdo vaan hyväksyä sitä.

Ja niin paljon kuin tahtoisin puhua ja purkaa, niin en voi. En vaan tahdo. En voi. En tahdo itsekään hyväksyä mitään. Hermosauhut ois just nyt kova sana, mutta ei vain mistään sitä saa.

"Mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikesta on kasettava käypä hinta."
- Fullmetal Alchemist -

Saammeko kaiken samaan kasaan vai laitammeko kaiken moneen eri kasaan?

Tällä hetkellä on semi ahdistus ja vitutus sekä ihmetys päällänsä. Toivon, että se menee vaan ohi ja kaikki mitä luulen olis valhetta. En ois koskaan ees välttämättä tahtonu kuulla mahdollista totuutta.

Pitäisi saada tänään paljon aikaseks, mutta mieluiten vaan olisin ja ihmettelisin paikallani tekemättä yhtään mitään. Tai, no, dataus maistuu aina ja joku muu sekoilu, mutta en jaksais siivota, ajatella enkä varsinkaan lukea kemian kokeeseen. (Huom. pyrin edelleen aloittamaan lukemisen vähintään kahta päivää ennen koetta ja tähän mennessä oon onnistunu erittäin hyvin, koska on ollut vain se yksi koe!)

RUMPALIT OVAT SYRJITTYJÄ! KUNNIA RUMPALEILLE! - tässä päivän mietelause. Selailin tässä JaMEn keikkaraporttia Girugämeshin ja MUCCun Tuska festarin keikoista (en koskaan jaksa lukea niitä, mutta kuvat katsoin) ja jälleen sain todeta, että rumpalien kuvia ei ollut ollenkaan ja tuskin edes hiustupsua näkyi kuvassa. Ymmärrän asian silti, koska rumpalit ovat aina niin taka-alalla, mutta silti... itse rakastan rumpuja instrumentteina (minulla ei siis ole minkäänlaista seksuaalista kiintymystä rumpuihin ... ) ja ne rakentaa kuitenkin kappaleita siinä missä mikä tahansa muukin soitin, joihin siis luetaan myös laulaja --> laulaja = soitin = pitää ääntä = hah hah hah. Ja rakastan rumpukomppeja, joten on todella surkeaa ettei rumpaleita näy kuvissa, videoissa yms. niin paljoa kuin kitaristeja, basistia ja laulajaa (tässä siis oli tavallisin bändin kokoonpano kyseessä.) Rumpalit pitäisi siis nostaa korkeammalle jalustalle. Nyt emme lue tähän mukaan Slipknotin Joey Jordinsonia, koska hän nyt on ollut jossain vaiheessa maailman nopein rumpali ja ollut soittamassa kaltevalla, pyörivällä tasolla josta paistoi yhdellä sakaralla seisova tähti. Joten jätetään hänet nyt tästä listasta pois. Hän on jo tarpeeksi korkealla jalustalla. Hm. Keitäs muita voisimme jättää pois... ei ketään, koska listasta tulisi liian pitkä ja minä tahdon YLEISTÄÄ.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Seuraavana päivän kysymys: Miksi?
Vastaus: siksi.
Selvennämme asiaa kuitenkin. Kysymys on yksinkertainen ja selkeä, kaikenkattava ja helppo muistaa. Kysyimme mitä tahansa, mikä alkaa kysymyksellä "miksi" niin voimme aina antaa vastaukseksi "siksi". Eikä perään tarvitse lisätä sanajonoa, joka alkaa sanalla "(pilkku) koska".

Otamme esimerkin1.
K: Miksi Maailma on pyöreä, eikä pannukakku?
V: Siksi.

Esim. 2.
K: Miksi en saa lähteä elokuviin?
V: Siksi.

Esim3.
K: Miksi minulla on huolia?
V: Siksi.

Kaiken tämän lisäksi vastaus on ärsyttävä! Saamme siis tällä vastauksella kaikkea mitä tahdomme ja voimme jatkaa arkisia toimiamme tyytyväisinä ilman häiriötä. Ellei vanhemmat hermostu lopullisesti ja ryhdy perheväkivallan harjoittajaksi sinulle rakkaita esineitä kohtaan, kuten televisio, tietokone, puhelin ja suosikki pehmolelusi.

~*~

Päivän sanonta:
Pistetään vahinko kiertämään. Laitetaan lapset karuselliin.

Ensinnäkin en osannut nauraa tälle, koska monet vanhemmat käyttävät lapsiaan vastaan tätä "vahinko"-juttua. Täyttä paskaa, sanon minä. Voi lapsi olla vahinko, mutta siinä vaiheessa kun on päättänyt ettei tee aborttia (olen sitä mieltä, että raskaus tulisi huomata ennen toista raskauskuukautta) niin lapsi olisi haluttu... DAA. Mutta ken tietää mitä kenenkin päässä liikkuu.

~*~

Päivän vitsi:
Miksi Kapteeni Koukku kuoli?
- Hän pyyhki perseensä väärällä kädellä.

Ehe ehe? Oikeastaan tuo oli viikon vitsi, koska olen koko viikon miettinyt mikä järki noinkin typerässä vitsissä on. Tyhmää.

~*~

Kiitos tästä purkauksesta. Jokin kuva lauantain ratoksi. Eipäs tulekaan, kun en ole omalla koneellani edes. Buahhahahaha.

Toinen puhuu materiaalionnesta, toinen ongelmistaan. Kumpaa kuunnella, saanko vain sulkea korvani?

Luin just bilsan kokeeseen, kahesti. Saa nähä mitä siitäkin tulee, tuskin mitään kovin hyvää, mutta ei se mitään. Huoh.

Edelleen pitäs saada jotain aikaseks (siihen listaan pitäs tällä hetkellä kuulua läksyt, mutta ne on aika alhaalla just nyt). Toisaalta... no, ihan miten vaan en jaksa ajatella.

Havittelisin uutta mp3:sta, mutta en sit tiiä. Toi vanha kyllä alkaa tehdä aikalailla kuolemaa nyt. Hidastelee aika ikävästi. Meinasin onnessani et ehkä se on viimeinkin menny paskaks, mutta se piru olikin kuluttanu vaan patterit loppuun. Toisaalta voisin vedota myös siihen, että uudessa mp3:sessa ois ladattava akku ---> säästää pattereita ---> säästää rahaa ---> säästää myös luontoa. Totta kai maksaisin sen ite... hyvin oletettavaa. :D Iso tyttö jo.

Mulla on edelleen itsenäistymisvimma, mut samalla tahtoisin olla ihan pikku riikkinen lapsi taas ja leikkiä leluilla vailla paineita tulevista valinnoista. Että siinä sitten mietitään kumpaa haluaa enemmän.

Nivelet naksuvat kylminä, päässämme naksuu aivan missä lämpötilassa vain.

Kädet on jäässä. (Kaikkia kiinnosti tämä aloitus aivan kamalasti.) Ja tämän päivän aihe voisi tietenkin olla nivelet, koska teen biologisia havaintoja samalla kun luen biologian kokeeseen. Halleluja, ne on ylihuomenna ja luen jo nyt! IHMEIDEN AIKA EI OLE OHI HYVÄT IHMISET, IHMEITÄ TAPAHTUU. USKOKAA IHMEISIIN! USKOKAAAA!

Ja no, tietenkin pitäisi yrittää saada jotain aikaseks, mutta se on teoriassa... mahdollista. Mutta en vain saa aikaiseksi yhtään mitään. Itse asiassa inspiraatio tulee aina illalla, näpytän kaiken puhelimeen ja kun pitäisi kirjata koneelle, niin ei kiinnosta. Ei jaksa. Sitten se jää muhimaan ja lopulta unohtuu.

Katsoin eilen Aristokatit. Se oli lapsena muumien ohella aivan ykkösenä. Puhumme siitä ajasta, kun prinsessa-aikaa ei vielä ollut tullut. Enkä ollu moniin vuosiin nähny sitä. Repesin sille. Ihan ykkönen!
Humalainen brittinhahnki: "Katsokaa! Kokonainen hanhi... täytettynä phähkinöillä... ja siveltynä... valkoviinillä *hik*"
O'Malley: "Ei häntä ole sivelty, vaan marinoitu siinä!"

Ah, hah hah hah... ihanat brittihanhet. Rakastan niitä! Ihanat. Nauroin vaan koko ajan. Vaikka mua keskseytettiin puheluilla ja tekstiviesteillä, mutta ei se mitään. Sit nää disneyn biisit on kans ihania. :)

No jätän tän jauhamisen.

Ja me teinithän osaamme lentää ilman viivojakin.

Tänään vitutti aika semisti, enkä yhtään kyllä ihmettele miksi. Siis vittu saatana. Paljon tapahtuu, paljon kerääntyy pääkoppaan ja kun sitten osaa olla huomioimatta ja vittuuntumatta niin yhessä vaiheessa vituttaa hetken aikaa kaikki. Ja se etten osaa purkaa sitä mihinkään niin on aika mielenkiintosta. Tai siis kyllä aika usein varsinkin sisaruksille tai vanhemmille tulee sanottuna: Vähänkö tänään ärsytti ---.
Mutta en mää oikein muuten. Ja näin.

Kaiken lisäks koulu asettaa paineita. Sen aikaa, kun yritän nukkuu hyvin, liikkuu enemmän niin samalla pitäs panostaa viimiseen vuoteen. Lopulta tulee ajatelleeks, että missä se oma aika sitten onkaan. Se on jossain syvällä perseessä mistä sitä ei pois saa. Terveys ennen kaikkea, koulu sen jälkeen. Mielenterveys missä välissä?

No tässähän mää omaa aikaani vietä joka sekunti netissä mangaa lukien, mutta sitten huomenna miettii taas koulussa, että vittu ku ei taaskaan onnistu. Ahdistus nousee, nousee ja nousee, sitten kuuluu POKS.

~*~

Ah, sain pienen inspiraation kipinän! Ihan ikku pikku riikkisen, mutta jos puhallan oikealla voimakkuudella niin ehkä se kestää pitkään! :) Siihen saakka!

Ihmisiä tulee ja menee, eikä niitä ole koskaan tarpeeksi

Sateinen päivä tänään. Enää ei sentään tule vettä taivaalta, kuten kaksi tuntia takaperin. Mutta synkkää on silti. En ole tehnyt _mitään_ tänään. Rajoittunutta elämää. Päätä särkee hivenen, ei mitään tuntuvaa, mutta sellane ihmeen kolotus sielläkin, kun ei oo ulkona käyny ollenkaan tänään. Hm.

Pitäisi läksyt tehdä vielä tän päivän aikana, mutta intoa ei ole yhtään. Ai, kello on jo viisi.

Pari päivää sitten otin yhteyttä kaveriin, jonka kanssa ei olla pariin vuoteen nähty. Ehkä kerran, mutta sekin jäi parin tunnin keskusteluun. Seuraavaksi lisäsin tän kaverin siskon, joka on myös kaverini, Facebookissa listoille. En meinannu tunnistaa koko ihmistä. Oikeestaan kaikki se mitä sen ulkonäössä viimeks oli, on kadonnu täysin. Se oli hämmentävää. Sitten taas itestä tuntuu ettei muutu koskaan mitenkään.

Viime yönä näin jotain outoa unta. Hyvä uni se oli, mutta kaiken pilasi se, kun enkunopettajan lärvi ilmesty sinne. Vihaan sitä haahkaa niin paljon. Yök. Hyi. Yrgh.

Taas pitäs jaksaa viikko koulussa, mutta intoa ei ole yhtään. Muutin isän luokse viikoksi ja otin tavaroita varmaan vuodeks mukaan. Lisää pitäs hakea (mm. lenkkarit, paitoja, housut jne jne kaikkee epämäärästä) Kaiken tämän lisäksi sain inspiraation uuteen ficciin, jota en varmasti tule koskaan kirjoittamaan. Taas jotain ihan normia settiä, mutta silti. Ois niin paljon kaikkee keskenerästä, ettei ees laskuissa pysy. Sain just muistitikun, niin saan niit tekstejä sinne. Ei tarvii miettii meneeks kone joskus hamassa tulevaisuudessa tukkoon ja sinne tikulle voi tunkee vähän kaikkee mitä tahtoo. Heh heh.

Mitäs muuta... ai niin vois jonkun kuvan tulostaa. Aattelin tehdä kirjanmerkin. Tavallaan kirjanmerkit on tosi ärsyttäviä. Yleensä tykkään käyttää paperinpaloja, joihin voi sitten tylsyyden puuskan valloissa kirjottaa kaikkee randomia ja piirtää teinisydämen epämääräisen pinkillä, kimaltelevalla tussilla ja kuvitella, että siin ois jotain järkeäkin. Mutta jos nyt tekisin. Vois oikeestaan tehdä kaks. Toisen päiväkirjan väliin ja toisen just sitä kirjaa varten, joita en enää edes lue. Ficit ja manga on vallannu mut totaalisesti. (tai sitten en oo vaan löytäny kyllin mielenkiintoista kirjaa. PAITSI Marilyn Mansonin Helvettiin ja takaisin, joka oli äärettömän hyvä!)

Ja Marilyn Mansonista puheenollen, on aika hyvät mahollisuudet, että meen siskopuolen aka bonussiskon kanssa Mansonin keikalle. :D Harmillista kyllä en oo nyt pitkiin aikoihin kuunnellu Mansonia aktiivisesti. Vaikka The beautiful people on tosi mahtava kappale ja silleen. Slutgardenkin on ihan hyvä. Ja This is the new shit. ...ja muitakin on... monia. Mut se KIRJA oli SIKAHYVÄ!

Mitäs kuvia voisin siihen kirjanmerkkiin tunkea... katsotaan (ja mähän tungen ne tähän merkintään, koska elämä on OH SO BORING.)Voisin laittaa jostain kivoista animesarjoista... mitäs niitä nyt olis. Lisäksi haluisin muuten uusimman Popcornin, koska siellä on Girugämeshin juliste. *wwwwwww* Girugämesh on IHKU.

Mutta niihin kuviin takaisin. Mitäs animeja oon kattonu nyt... no... Sensitive Pornography... mutta sen on ehkä hivenen ... ei-niin-hyvä kirjanmerkkiin. Tai sitten vaan mietin niitä aikani kuluks. :)

Elämä on liian lyhyt miettiäksemme mitä sillä tekisimme

Koulukuvaus oli tänään. Ja, no, ainahan se kuva pilalle menee. Tietenkin. Sitä paitsi repeilin nimeltämainitsemattomien henkilöiden takia luokkakuvassa. o/ Mutta mahtaa tulla pirtee kuva ainakin. XDXD Invalidikuva, kuten toivoinkin. Ja äikänopettaja sano just ku lähettii "Olkaa ny sitten edustavia." Ai ai capten.

Jos nyt jaksais tehdä läksyt, niin vois lähteä lenkille. Olin reipas ja kopioin pari levyä koneelle. Michael Jacksonia, The arkia ja Nightwishia. (Jälkimmäinenhän on SUURI ylläätys) Haluisin totta kai ostaa GazettEn DIMin, mutta en oo löytäny kaupoista ja netistä en jaksa toistaseks tilata. Siellä on sitä paitsi niin hyviä biisejä, kuten Leech, Guren ja Distress and Coma. Arrr... kuunnellu niit ihan kiimasena jo pitkään.

Mistä johtuu, että useimmat GazettEn biisit on sellasia, joista ei aluksi tykkää mutta pari kertaa kuunneltua rakastaa niitä. Leechiin ihastuin kyllä saman tien. Grau.

Nyt sit haluun etsii jonkun ylihotin kuvan ah-niin-valloittavasta Aoista. Piirsin kyllä hienon... Dien. Lol. tikku-ukko-meininkiä. :)

Ei vittu, nyt ku latasin Mozilla firefoxin, niin tuli lisää virustarkastukshärpäkkeitä. XD Menetän hermoni muutenkin, kun menee sata vuotta et voin vastaanottaa tiedoston kun MR FUJITSU SIEMENS COMPUTER ei halua vastaanottaa sitä. Se on vähän allerginen kaikelle.

USKOKAA TAI ÄLKÄÄ, NIIN NYT SOI NANA KITADEA ENKÄ AJATELLUT VAIHTAA SITÄ! Sen lisäksi, että siedän paremmin poppia niin kuuntelen jo vinkuäänistä naisartistia ilman oireita. XD Miks tää ees on mun koneella... ai niin joo se yks lähetti sen. Tavallaan tää on kiva biisi kyl... hiljenen aiheesta.

Tehkää mun läksyt? Jookos pookos kookos? Ah, mun mummun ja papan 50-vuotis hääpäivä on lauantaina ja kerrankin tiedän ajoissa mitä laitan päälleni! :o Ihme on siis taapahtunut.

Selitän kaikkea tarpeetonta, mutta nyt rupeen väsää läksyjä vaikka... ehkä. Ne on nyt viime päivinä jääny myöhäseks. (Huom. mun myöhänen on kaheksalta, koska mun aivot lakkaa silloin toimimasta ja tv:stä tulee yleensä jotain kivaakin.)

ps. Aoi on kuin viini: paranee vanhetessaan. Jostain syystä tuntuu, että Yoshikin kohdalla on käynyt sama. Kröhöm.