Feeling like stupid, little otaku

Mites mää nyt näin aloin innostuu päivittelystä? Vaiks nää on niiin tylsiä, niin tylsiä. Mut ehkä keksin tänne jotai jännää selitettävää. Lueskelen täs mangaa, vaihteeks, ja totesin jälleen korealaisen sarjakuvan olevan outoa. Oudompaa, kun japanilainen - saavutus sinällään, koska sieltä päin vasta outoja löytöjä tekeekin.

Esimerkkinä vois toimia vaikka Shitsuji wa Oose no Mama ni (執事は仰せのままに - engl. Devoted Butler). Tässä nyt ei ollu sellasta yhteinäistä ideaa, mikä pätee suhteellisen moneen mangaan, joissa on ehkä vain yksi osa, joka koostuu monesta eri tarinasta. Tän ehkä toisiks viiminen tarina oli ihan uutta. (vaikka siis mangasarjoja ei oo luettu vasta, kun 30, 12 kesken ja keskenjätettyjä 2)Siinä... tää pari (ja yksi sivuhahmo) oli kuvattu eläiminä. Kissoina. Sivuhahmo oli kylläkin joku ihmeen korppi. Keskenään ollessaan ne näkivat toisensa ihmisinä, mutta sitten ne taas oli kissoja, kun ihmisten kanssa oltiin tekemisissä. Ihan mielenkiintoinen idea, en oo ennen törmänny tällaseen.



Mutta tässäkin juonet oli toistensa kaltasia. Tai, no, mitäs nykymaailmassa oikein voitas uutta keksiä, mutta tässä kaikki oli sellasta: "Sä oot viel lapsi." "Mä en oo mikää lapsi!" "Muista tuo sitten." "Ehhh???"
Tai sitten: "Oot lapsi." "En oo. Teen omat päätökseni." Sitten tapahtuu jotain ja tää toinen tulee pelastaa - ah, mä oikeesti rakastan sua niin paljon. <3<3<3 rasittavaa? pidemmän päälle joo.

Ja historiallisia sarjoja on liian vähän. Mihinkään dekkaritoimintaan en jaksa keskittyä, kuten en kaunokirjallisuudessakaan. En oo kiinnostunu siitä muuten ku tv-sarjoissa.

Mums mums mums...

Mitä kaikkee sitä jääkään aina tekemättä? Mutta mitä kaikkee tuleekaan tehtyä! Se on tän hetken fiilis - kenties. Sen helpottuneen tunteen jälkeen, kun on viimeinkin saanut viruksentorjuntaohjelman ladattua neljän tunnin sodan jälkeen. Aivan. Taisitte tajuta: neljä tuntia. Valehtelematta. Suorana. Todellisena. Eikä johdu siitä, ettenkö osais käyttää ohjelmia ja tietokonetta, koska oon kuitenkin sen verran koneella, että voisin väittää että hanskaan hommat ihan hyvin. Kuitenkin. Tää johtui varmaankin kyllä siitä, että en uskaltanu poistaa vanhaa torjuntaa uuden tieltä. Sitten kaahesti, kun tää kone sammutti ittensä ja alotti uudestaan latauksen, niin se pyyski sit poistamaan AVG:n. No, nyt verinen taisto on ohi ja perhe on jälleen yhdessä. Vanhemmat molemmat turvattuina ja onnellisia yhdessä.

Tästä perheestä voinkin sitten vaihtaa ajatukseen mainoksista, joissa oikeasti on "onnellisia perheitä". Ne on todella ärsyttäviä. Onnellinen vanhemmat ja kaksi lasta, tyttö sekä poika, jotka tulevat todella hyvin toimeen. Ihanaa! Eikö? Ei. Vihaan sitä. Ne mainokset ei oikein oo mun mieleen vaan.

Tos yks päivä tuli ihan kauhee fangirlattack, pitkästä aikaa sellanen kunnollinen. Mitäs kuvaa mahdoin ettiä, mutta... joka tapauksessa. Huomiseksi pitäs olla sit 50-60 sanan pituinen teksti ruotsin tunnil. Sanamäärä ei oo suuri eikä tunnu missään, mut oli sen nyt aikamoinen haaste saada sekin ruotsiks aikaan aiheella "Min sommar".

Asiaa, aaaaasiaa.

No joo. Rankka viikonloppu takana. Riparilla sitä pääs olemaan isosena ja välillä unohtikin ettei ookkaa riparilainen enää. Thanks for GOD. Nyt sit väsyttää ja jostain syystä paikat kipeenä... en tiiä miks. Oonks mä liikkunu vai häh?

Pitäs vaihtaa petivaatteet... mut ei jaksa sitäkään. Pitäs tehä jotai järkevää. Mutta eiks kaikki järkevä oo turhaa?

Tekis mieli tehä joku asiablogi. Sellanen, joka käsittelee jotain tiettyä asiaa. Luultavast se sit olis joku aasialaiseen kulttuuriin tms kohdistuva, koska en muusta tiiäkkään. Mut siihen se sit jääkin, koska kaikkea on jo. Muotiblogeja on ihan tarpeeksi, enkä muodista nyt tiiäkkää yhtää mitää. En seuraa pahemmin. Oma tyyli, oma tyyli. Ei sitten. Ei sitten mitään. Elämä on yhtä tyhjän kanssa. Rawr! Kone rajottaa elämää! Perustan "Heittäkää koneenne ikkunasta" kamppanjan.

Ja pitäs se yhteishakukin tehä joskus... perkele.

Ei jessus. Siis ei ihan oikeesti. Siitä on nyt yks vuos ja 34 päivää. Ja ei vittu mää tääl nauran. Viel puol vuot sitten fiilis oli ihan toinen, mut nyt mä vaan nauran ja mietin, et mikä vittu ihmisii riivaa. Teini-ikä. Oikeesti.

Se vaan on niin naurettavaa seurata muitten elämää ja verrata niitä sitten omaansa ku oli saman ikänen. Sissus sentää sikstuksen kappeli.

Täs vaan heräsin ajattelee kaikkee ja kappas ku alko tekeeki mieli hypätä jonkun kimppuun, mut meni fiilis ohi sit hetken päästä.

aivastuttaa koko ajan.

Ja niin ku... miten ihminen osaa olla niin tekpyhä? Sillee puhuu, et mikä muis on vikana, mut ei sit huomaa mikä itessään on? Kaikki on sellasia. Ihan kaikki. En mää en vähempää, mut tuskin ainakaan enempää. Srsly.

Elämä on selviytymistä ja vain vahvat selviytyvät.

Mitäs tästä päivästä vois nyt jo selittää... ei oikein mitää. Kello ei oo ees viittä, joten aika aikast sanoo yhtää mitää. Mut joo. Oon kai menos Veran tykö, kuha Paula selvii tuolt sen peililuolast laittamast lärviinsä entist nätimmäks ja sillee, mut en tiiä kuinka kauan neiti siihen sit vaatii :P Nyt se tuli.

Jaa. Huomen ois tiedos ruotsin sana koe ja kiinnostaa yhtä paljon, ku kilo paskaa. Miks ei mielummin vaik... iha mitä tahansa muuta? Tai no ei ehkä mantsaa tai uskontoo, mut matikka, äikkä tms vois olla ihan jees ruotsin tilal. Ruotsi on kuitenki ihan tyhjän kans, ku käytän sitä tyylii... nolla kertaa vuodes. On se ihan jees osata kielii ja on niin kivaa et jee jee, mut silti en mä tee sil mitää. Srsly.

Vähä pelottaa todistus... tai no millo ei... mut se ois sit se minkä kanssa alustavast haetaa johki, mihkä nyt mennää. No joo, wut evöö. Nyt ei jaksa. Nyt ei kiinnosta. Into lopahti tänään puol tuntii sitten, eilen koulun aikan, tänää koulun aikan ja varmast täst eteenpäinkin vaik kuinka monta kertaa.

Tsiiiish.


Angst? O_O

You're so afraid of love
There's not much time
All the pain inside just makes you want to die

Love Me
Don't hate Me
You're angry
It's OK
Trust Me
Come this way
Live in Eternity
I'm the real drug to take
To numb your heartache
Stop your running and come back to Me

Brian "Head" Welch - L.O.V.E

~*~

Ehkä yks parhaimmista biiseistä vähään aikaan. Tai siis... oonhan mää kuunnellu tätä jo pidemmän aikaa, mut aina tää on yhtä ihana ja jotenkin koskettaa tosi syvältä. Ah, miten ihanan oksettavan ällöttävän suloisen syvällistä.

"Your soul is mine."

~*~

It's not wrong to let go
And let the woman ride you
For fuck sake, don't lose touch
With the dog that's inside you
She wanted what you had
You bet she smelt the spore
Don't give up, fuck her up
One more time, slam that door

Korn - Liar

~*~

"Head" toimi ennen Kornissa, mutta lähti sit veks ku tuli uskoon. Toisaalta se pelasti sen päihteilt ja nyt sil on enemmän mahiksii olla lapsensakin kanssa. Positiivista. Joskin biisit muuttunu sanotukseltaan.

~*~

'Cause I'm looking at you through the glass
Don't know how much time has passed
All I know is that it feels like forever
But no one ever tells you that forever feels like home
Sitting all alone inside your head

~*~

Ja toinen. Vanhempi biisi, mut nyt vasta latasin koneelle ja se on vaan kerta kerralta parempi. Yllättävintä oli kuulla kuka tää laulaja on. Koska se osaa muuntaa ääntään ihan sikana! Jos en ois kuullu nimiä niin en ois varmasti arvannu, et tää esittäjä on slipknotissa. Hämmennyin siitä.

~*~

Mikäs postaus tääki oikein on olevinaan? Häh? Oon aina ollu vähän sanotuksia vastaan postauksissa, mutta ehkä tää menee ku en mitenkään yritä kuvata itteeni missään kohtaan. Lainailen vaan hyviä tai mieleenpainuvia kohtia (ei ku joo "Fuck her up" daa. Kuvaa mun tunteita ja blaablaablaa)

Joo, eli, edelleen kotona kipeenä ja kuten huomaa niin istun koneella tekemäs kaikkee ... tärkeetä. Hehe. Eli hain yhen biisin kun oon miettiny esittäjää ja on niin niin kiva biisi (-60-luku 0//)

Mut siis. Keksin ehkä jotai järkevää tekemistä nyt sitten. Joku tekstas. :)

Yhteiskuntaoppia ja Runeberg

ATK-tunnilla tässä kökin. Ohjelmointitehtävät on saatu valmiiks ja totesin, et ohjeet on täyttä soopaa! Ohjeiden kanssa ei onnistunu, mut kappas ku heitti ohjeet nurkkaan niin alko saman tien toimia. "Tee ohjelma, joka pyytää pallon säteen pituuden ja antaa pallon tilavuuden ja pinta-alan." Dude.

Sitten ois viel yhteiskuntaopin koe. Hyvin ymmärrettävää, et vähän stressaan sitä, ku tuntuu etten oikein osaa mitää alueesta, vaik kuuntelin tunnit ja olin ain paikal. Luin koealueen kerran ja kertailin vihkoo, muistiinpanoja ja termejä yms yms yms.

Miks lukiosta pelotellaan? Mua alkaa jo pelottaa mennä lukioon, kun kaikki varottelee stressistä ja paineista ja kauheista tehtävänipuista ja ja ja... ! Mutta kattoo mitä siitki sitten tulee. Täs on viel puol vuotta ennen ku saan vikan peruskoulun torkan käteen ja pääsen lätkimään tästä laitoksesta. Toisaalta on mahdollista vieläkin, et vietän toiset kolme vuotta täällä. Tai - ei ookkaan. Perun äskeisen. Se ei joka tapauksessa oo mahdollista todennäköisesti.

No joo. Angst.