Feeling like stupid, little otaku

Mites mää nyt näin aloin innostuu päivittelystä? Vaiks nää on niiin tylsiä, niin tylsiä. Mut ehkä keksin tänne jotai jännää selitettävää. Lueskelen täs mangaa, vaihteeks, ja totesin jälleen korealaisen sarjakuvan olevan outoa. Oudompaa, kun japanilainen - saavutus sinällään, koska sieltä päin vasta outoja löytöjä tekeekin.

Esimerkkinä vois toimia vaikka Shitsuji wa Oose no Mama ni (執事は仰せのままに - engl. Devoted Butler). Tässä nyt ei ollu sellasta yhteinäistä ideaa, mikä pätee suhteellisen moneen mangaan, joissa on ehkä vain yksi osa, joka koostuu monesta eri tarinasta. Tän ehkä toisiks viiminen tarina oli ihan uutta. (vaikka siis mangasarjoja ei oo luettu vasta, kun 30, 12 kesken ja keskenjätettyjä 2)Siinä... tää pari (ja yksi sivuhahmo) oli kuvattu eläiminä. Kissoina. Sivuhahmo oli kylläkin joku ihmeen korppi. Keskenään ollessaan ne näkivat toisensa ihmisinä, mutta sitten ne taas oli kissoja, kun ihmisten kanssa oltiin tekemisissä. Ihan mielenkiintoinen idea, en oo ennen törmänny tällaseen.



Mutta tässäkin juonet oli toistensa kaltasia. Tai, no, mitäs nykymaailmassa oikein voitas uutta keksiä, mutta tässä kaikki oli sellasta: "Sä oot viel lapsi." "Mä en oo mikää lapsi!" "Muista tuo sitten." "Ehhh???"
Tai sitten: "Oot lapsi." "En oo. Teen omat päätökseni." Sitten tapahtuu jotain ja tää toinen tulee pelastaa - ah, mä oikeesti rakastan sua niin paljon. <3<3<3 rasittavaa? pidemmän päälle joo.

Ja historiallisia sarjoja on liian vähän. Mihinkään dekkaritoimintaan en jaksa keskittyä, kuten en kaunokirjallisuudessakaan. En oo kiinnostunu siitä muuten ku tv-sarjoissa.