Hengitä sisään, hengitä ulos, sisään ulos ja tadaa! Olet elossa.

Nyt on tullu tollasia... hengitysvajejuttui koko ajan. alkaa ahdistaa ha hermostuttaa ja happi loppuu, mutta sitten vedän henkeä ja olo on paljon parempi. ne on tosi mielenkiintosia tilanteita ja tiiän et ne johtuu vaan ahdistuksesta. Joita tulee silloin tällöin. Tällä kertaa materialistisista syistä. Naurettavaa, mutta mun omalle tunnolle ihan ymmärrettävää. Perse sentään.

Missä oon kymmenen vuoden päästä? Ketä ihmisiä mun ympärillä on? Mitä niille kuuluu? Mitä on tapahtunut niiden kymmenen vuoden aikana? Mitä mulla on? Mitä mulla ei oo? Mitä teen? Mitä mietin? Mitä tunnen? Kaipaanko menneisyyttä? Pelkäänkö tulevaisuutta yhtä paljon kuin nyt? Odotanko tulevaisuutta yhtä paljon kuin nyt?

Se vaan on niin kertakaikkisen mielenkiintosta, miten noikin kysymykset vaan pyörii ja pyörii päässä yhtenään. Ensimmäisenä tulee toi "Missä olen kymmenen vuoden päästä?". Voin suunnitella elämäni ihan niin pitkälle ku jaksan, mutta mitä mä sillon oikeesti teen? Ja missä oon?! Pelottavaa.

Pelkään menettämistä. Varsinkin nyt, ku tietää menettävänsä paljon. Tai menettävänsä ja menettävänsä, mutta kuitenki. Kaipaan niitä ihmisiä jo nyt paljon.

Leipuri Hiivan keittokirja olisi kova sana aina, kun pitää leipoa

Isänpäivä on huomen ja mää sit lupauduin tekee kakkua. Kuitenkaa en löydä mitää hyvää ohjetta, ees suklaakakku puolelta, mikä on tosi hämmentävää. Jos saan aikaseks sen niin varmasti otan kuvan ja laitan tänne - tai sitten en.

Lisäks pitäs käydä sitten kaupassa jos kerta kakkuu aikoo leipoa, tarvitaan aineksia. Yllättävää? Mutta juu.

Ja pitäs mennä suihkuun. Oon likanen ja hikinen. NAM.En jaksa päivittää enempää. Tylsä oon. :))))

Se kyllä pistämään huutamaan kovaa, vaikka ääntä ei tulekaan.

Nyt angstaan! Ja angstaan kovaa. Koska mua vituttaa lähestulkoon kaikki just nyt. Mua ei kiinnosta ja panikoin tässä sitte kaikkee. Ja vittu kaikkii kiinnostaa, ihan sama.

Se muute satuttaa sitten aivan helvetin paljon. Vaikka en sitä ääneen sano, niin se satuttaa. Tekis mieli huutaa, itkee ja raivoo niille, jotka vähättelee sitäkin tunnetta. Se välinpitämätön äänensävy saa mut tuntemaan, ku mul ei ois minkäänlaista oikeutta tuntea pahaa oloa siitä. Tai että se olis turhaa. Mutta kun tuun kotiin... niin vittu tajuunkin, että se ei oo turhaa. Muut ei vaan satu koskaa olee täs tilantees. Koskaan. Löytyy aina jokin seikka jolla tää nyt poikkee monesta muusta. En sano, että tää ois maailman suurin asia... mutta... 138... liian vähän. kohta... enää vähemmän.

Ja tänään mietin, että joskus istun talossa... tekemättä mitään. Ei töitä enää - eläke. Joskus istun siellä tekemättä mitään. Joskus mun ympäriltä kaikki kuolee, yksi kerrallaan. Nyt ei oo sen aika, mutta joskus. Se tuntuu niin... kammottavalta.

2.10.2009...

Blogi, hali ja guggeliguu

En osaa päivittää. En sitten yhtään. Voisin tietenkin tehdä Verat ja tehdä listan (jota kukaan ei varmasti jaksa koskaan lukea) tai sitten angstata sitä, miten elämä on yks iso persreikä. Musta-aukko. Iso, pimeä musta-aukko. Ja tiedättehän mitä siellä persreiässä on? PASKAA. Me olemme maailman paska ja maailma on persreikä. Koira käskee häntää, häntä perskarvaa ja perskarva siinä roikkuvaa paskakikkaretta.

Argh, juu ei siit listastakaan tuu yhtää mitää. Yritin ja pääsin otsikkoon. Tämän hetken biisi on ehdottomasti Leevi and the leavingsin Amalia. Siksi sanat tänään!

Tanssii hullu Amalia kamalia tansseja tanssii
tai sitten sillä on siellä mies.
Ja ne laulaa..laalalalalalaa mielenvikaisia likaisia lauluja laulaa
ikivanhoja iskelmiä mitä lie.

Siellä se penkoo kakkulapioita kapioita kirtusta penkoo
lakanoissa on kauniisti kirjailtu A.
Ja välillä se itkee
sodassa kaatunutta maatunutta majuria itkee
joka sieltä jostan ei palannutkaan.

Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa.
Särky hellittä tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa.

Tanssii hullu amali kamali tansseja tanssii
tai sitten sillä on siellä mies.
Ja ne laulaa..laalalalalalaa mielenvikaisia likaisia lauluja laulaa
ikivanhoja iskelmiä mitä lie

Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa
särky helliittä tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa

Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa
särky helliittä tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa


~*~

HUOM. en kestä yhtään mitään blogeissa, oon huomannu sen. En kuvia, lyriikoita, en mitään. Kertokaa vastaus ja annan halin !!!!!!!!

Itku parku sentään.Tää on niin onnellinen manga. Ihanan onnellinen! ...oisinko samaa mieltä jos kyseessä olis ihan normi heteromanga. En usko. Mutta Youka Nittan mangat on vaan näin IHANIA. I love them sooooo much. Suosikkini. Grrrrr... ja sain todeta, että mulla on AINAKIN kahdeksan sarjaa lukematta from Youka Nitta of course. <33333 Nyt luen Boku no koea ja seuraavaks jotain muuta. Ah, ihanaa tätä tunnetta.

Ja tää on vaan niin onnellinen manga. Itku tulee. Tää on niiiiiin onnellinen. <3<3<3<3<3<3<3<3<3

Sekoan tän takia. Paljon lukematta, onneks. Nam nam nam nam.

<33333333333333333333333333333333

Me olemme kuolevaisia, emme jumalia

Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee. Menetys on aina joka tapauksessa suuri. Meidän tulee elää täysillä, mutta silti elämme liian vähän aikaa. Saamme viettää aikaamme rakkaittemme kanssa liian vähän. Jokainen päivä tulisi elää kuin se olisi viimeinen. Elämme juuri tässä ja nyt, emme iankaikkisesti. Läheisemme kärsivät menetyksestään, me kärsimme menetyksestämme.

Levätköön siis he rauhassa, jotka ovat tästä maailmasta poistuneet ja eläkööt he silti pitkään ja terveinä, ketkä menetystä ovat kokeneet.

~*~

Vaikka tää päivä on ollu tavallista synkempi. Täynnä surua, hämmennystä ja pelkoa. Vihaa on löytynyt ja iloa ansainnut. Kun puhumme vakavasta aiheesta, eräs vaihtaa aiheen muuhun - törkeästi. En ymmärrä sitä ihmistä ollenkaan.

Näinä hetkinä tajuan minkä virheen olen meinannut tehdä. Mikä virhe ois mua voinu kohdata, enkä tahdo sen todellakaan tapahtuvan. En tahdo sen tapahtuvan kenellekään. Mua on varotettu ja nyt oon ottanu varotuksen tosissani ja pyrin pitämään itseni irti siitä.

~*~

Enkä aio tässä merkinnässä edes kertoa mitä itse olen tehnyt, vaikka ajattelin tehdäkin niin, koska en itse ole koskaan pitänyt siitä että surullisten asioiden siivellä kirjoitetaan materiaalionnesta tai saamistaan asioista. En aio tehdä niin juuri nyt. Aikaa sille riittää kuitenkin paljon.

Elämä on kärsimystä. Kärsimys johtuu elämänjanosta.

Nyt... pitkästä aikaa voin sanoa, että kärsin. Enkä nyt puhu fyysisestä kärsimyksestä, jota tuottaa kolme kuppia kahvia/päivä --> paha olo. Vaikka nyt tärisen ja tunnen oloni heikoksi, niin se ei ole nälkää eikä janoa.

Voisin aloittaa sanoin "tekisi mieli itkeä, mutta kyyneleet eivät tahdo tulla, koska ympärilläni on ihmisiä." Huomaan, että olen perus suomalainen ihminen: sisäänpäin kääntynyt, en tahdo näyttää heikkouttanu enkä tahdo kertoa kenellekään mitään.

Mulla on se vitun vastaus mitä oon puol vuotta kaivellu. Mulla on se saatanan vastaus, mikä vaatii liian suuren hinnan toteutuakseen. Enkä voi vaan vittu päästää sitä vastausta ulos. Muut kärsii siitä hyvästä. Näen miten muut kärsii ja tiedän miten ne tulee kärsimään siitä hyvästä etten anna sitä vastausta. Huomaan, etten tahdo sanoa sitä. Joku ottaa aiheeksi niin tuijotan vakava ilme kasvoilla joko tietokoneen tai puhelimen ruutua. Tekis mieli itkeä, mutta en aio näyttää kenellekään sitä. Tiedän sen vastauksen, mutta väitän muuta.

Ihmiseltä vaaditaan suuri hinta omasta tahdosta. Liian suuri. Ja kun sitä hintaa ei ole valmis maksamaan, niin joutuu maksamaan jostain muusta. Meiltä viedään koko ajan jotakin, vaikka tilalle saisi jotain muuta. Joudun katsomaan muiden ihmisten surullisia katseita ja tiedän että joku tulee surulliseksi, kun joskus tulevaisuudessa päästän sen vastauksen viimeinkin kaikumaan ilmoille. Enkä osaa puhua siitä. Juuri äsken oisin ees vähäsen tehny yhden ihmisen onnellisemmaks jos oisin antanu sen vastauksen, mutta pysyin vaiti. Tuijotin vain naama peruslukemilla kuin mulla ei sitä vastausta ees olis. Luultavasti kaikki tietää sen vastauksen... en vaan oo havainnu sitä vielä. Varmasti kaikki on tienny sen koko tän ajan, mutta en tahdo vaan hyväksyä sitä.

Ja niin paljon kuin tahtoisin puhua ja purkaa, niin en voi. En vaan tahdo. En voi. En tahdo itsekään hyväksyä mitään. Hermosauhut ois just nyt kova sana, mutta ei vain mistään sitä saa.

"Mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikesta on kasettava käypä hinta."
- Fullmetal Alchemist -