Pieniä paketteja. Suuria paketteja. Keskikokoisia paketteja. Paketteja!

Mikä biisi kuvaa sinua?
Phil Collins - another day in paradise.

Taas tullu iha tarpeeks paketoituu täl vuodel. En kylläkää oo korvia myöte täynnä kute viime vuonna. Ja heti ku pääsin sanomasta niin tuli kuus paketoitavaa juttua o// Täällä on aika hyvä juttu ku paketoidaa entisillä lahjapapereilla ja naruilla! :oo Ei se oo paha juttu mun mielest ollenkaan, päinvastoin. Kiva vaa. Sillee ku ne on ehjii paprui ja narui ja sillee nii niit vaa käyttelee. :DD

No joo. Sitten. Öö... Huomenna poppoon viimisetki tulee ja varmast tulee kauhee puhelumaratooni ku on lumimyrskyä luvattu. Aivan varmasti on joku puhelimen vieressä soittamas jos tulee ykski lumihiutale maaha. o.o Mut mun yksinäisyys on menossa ohi siis huomenna! Ihanaa <3 Ja joulu on kohta!

Ostin musta-lila-raidalliset polvisukat. Ne on aika ihanat. Jouluvaatetusta. Eikä mul oo hiuksiikaa enää, mut odotan et saan pestä nää ja suoristaa nää koska nää on aika randomit just nyt. Vähä vierastan, mutta hiuksiinhan menee tottumisaikaa n. 2 viikkoo leikkaamisen jälkeen. Ja sit ku on ite päässy niit käsitteleen niin eiköhä se helpota. ^^

No joo. Siinäpä.

Jos en päivittele huomen enkä ylihuomen niin...

TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN RATTOISAA, MAKOISAA, LÄSKIÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!!!!!!!!!!!

Homous on edelleen sairaus, josta voi parantua ja lähtee se hakkaamallakin...

Saahan mua muutenkin ärsytettyä, mut tää nyt on jo vähän niin ku hermoja raastavaa. Näin aamuiseksi piristykseksi sain kuunnella, miten homous on sairaus ja siitä voi parantua. Miten Raamattu kiertää homouden eikä se ole edes normaalia. "Älkööön mies maatko miehen kanssa eikä nainen naisen kanssa." No, kappas. Olen kyllä kuullut, että niin Jeesuksella kuin saatanan monella muullakin ihmisellä on ollut homokokeiluja.

Vähän sillee, et mikä tekee rakastamisesta sairasta? Se, että miehen rööri on toisella puolella eikä sieltä tupsahda ku paskaa lasten sijaan? Hirveen iso erohan se lapsen ja paskan välillä on. Kuitenkin synnyttäessä paskaaki sieltä sängyltä löytyy... Ihan sama lesboilla, mut ne nyt voi saada lapsia jollakin keinolla. Kiitän siitä jotakin valtion enemmistöä, että homotkin ovat saaneet adoptio-oikeuden toisen osapuolen lapsiin. Se on todella positiivista. Go Suomen valtio, go.

Olis niin tehny mieli kommentoida tätä raamattu asiaa tällä homojutulla, josta nyt oon lukenu Suomi24:sen homous ja uskonto-palstalta. Onko se nyt niin luetattava paikka, mutta en nyt välitä siitä. Päädyin sitten vain toteamaan ettei mun ihan kuitenkaan kannata kommentoida tätä keskustelua. Ite kyllä liikun piireissä, jossa homous on jumalaista ja n. 50% piireissä liikkuvista on vähintään bi-seksuaaleja. Joten voisinko paremmin ilmaista asiaa?

Eihän se asia mua koske millää tavalla silleen, mutta ku mua raivostuttaa toi, että uskonnollisista syistä sitten mennään jumalauta toteamaan mikä on sairautta ja mikä ei! ARGH!

~*~

Muuten oonkin täällä Itä-Suomen puolella. aikani tappelin ton modeemin kanssa, että joskos netti lähtis toimimaan ja lähtihän se. Facebook ei kyllä toimi, mutta enköhän mä tänne kuulumisiani tunge. Kuten tässä tapauksessa teinkin.

Mua koitetaa raahata johki kirkollisiin menoihin, mutta näillä näkymin istuisin oman laatuminäni kanssa yksin täällä ja katselisin jotain ällöä HOMOLEFFAA. Brokeback mountainin oon valitettavasti nähny niin moneen otteeseen, etten sitä sitten lainaa Filmtownista vaikka kuinka tekis mieli. Ehkä pärjään ilmankin.

Mut joo. Siis... hmm... eilinen matka tänne kesti 7 tuntia kahen pysähdyksen takia. Ja meinas mennä hermo, kun oli paha olo ja flunssa ja sillee kylmät jalat jee jippii. Vaikka oltiin vaan 13 km päässä ja tiesin sen reitin joka mutkan ulkoa, niin silti! HErmostuttavaa. Onneks ollaan perillä. Nyt meinasin et meen kuivaa hiukset ja suoristaa ne ja laittamaan pakkelii naamaan ja jos vaikka lähtis kattomaan kaupungin humua. Kaupat on varmast täynnä ihmisiä tänään, jotka ei tajunnu ostaa joululahjoja ajoissa. o// Lovely. Pikku-Petterille pitää ettii se vitun pikkuauto ettei se vittu vaa pilais jokaisen vitun joulua. Iiiiihanaa! <3 Kuka Pikku-Petteri?

Mulla on selvästi hyvä aamu XDD Jos vaikka hiusten laitto helpottas elämää ees hivenen. Mut piru sentää. Tääl on VAAN -8 astetta ku kotopuolessa oli melkein -20! O_O Ilmastonmuutos on käsissämme. Ottakaa kiinni ja sitokaa rakettiin. Lähettäkää kuuhun. Hukuttakaa se! TAPPAKAAAAA!

Joo. Hyvät päivät vaa kaikille. :))))

Hengitä sisään, hengitä ulos, sisään ulos ja tadaa! Olet elossa.

Nyt on tullu tollasia... hengitysvajejuttui koko ajan. alkaa ahdistaa ha hermostuttaa ja happi loppuu, mutta sitten vedän henkeä ja olo on paljon parempi. ne on tosi mielenkiintosia tilanteita ja tiiän et ne johtuu vaan ahdistuksesta. Joita tulee silloin tällöin. Tällä kertaa materialistisista syistä. Naurettavaa, mutta mun omalle tunnolle ihan ymmärrettävää. Perse sentään.

Missä oon kymmenen vuoden päästä? Ketä ihmisiä mun ympärillä on? Mitä niille kuuluu? Mitä on tapahtunut niiden kymmenen vuoden aikana? Mitä mulla on? Mitä mulla ei oo? Mitä teen? Mitä mietin? Mitä tunnen? Kaipaanko menneisyyttä? Pelkäänkö tulevaisuutta yhtä paljon kuin nyt? Odotanko tulevaisuutta yhtä paljon kuin nyt?

Se vaan on niin kertakaikkisen mielenkiintosta, miten noikin kysymykset vaan pyörii ja pyörii päässä yhtenään. Ensimmäisenä tulee toi "Missä olen kymmenen vuoden päästä?". Voin suunnitella elämäni ihan niin pitkälle ku jaksan, mutta mitä mä sillon oikeesti teen? Ja missä oon?! Pelottavaa.

Pelkään menettämistä. Varsinkin nyt, ku tietää menettävänsä paljon. Tai menettävänsä ja menettävänsä, mutta kuitenki. Kaipaan niitä ihmisiä jo nyt paljon.

Leipuri Hiivan keittokirja olisi kova sana aina, kun pitää leipoa

Isänpäivä on huomen ja mää sit lupauduin tekee kakkua. Kuitenkaa en löydä mitää hyvää ohjetta, ees suklaakakku puolelta, mikä on tosi hämmentävää. Jos saan aikaseks sen niin varmasti otan kuvan ja laitan tänne - tai sitten en.

Lisäks pitäs käydä sitten kaupassa jos kerta kakkuu aikoo leipoa, tarvitaan aineksia. Yllättävää? Mutta juu.

Ja pitäs mennä suihkuun. Oon likanen ja hikinen. NAM.En jaksa päivittää enempää. Tylsä oon. :))))

Se kyllä pistämään huutamaan kovaa, vaikka ääntä ei tulekaan.

Nyt angstaan! Ja angstaan kovaa. Koska mua vituttaa lähestulkoon kaikki just nyt. Mua ei kiinnosta ja panikoin tässä sitte kaikkee. Ja vittu kaikkii kiinnostaa, ihan sama.

Se muute satuttaa sitten aivan helvetin paljon. Vaikka en sitä ääneen sano, niin se satuttaa. Tekis mieli huutaa, itkee ja raivoo niille, jotka vähättelee sitäkin tunnetta. Se välinpitämätön äänensävy saa mut tuntemaan, ku mul ei ois minkäänlaista oikeutta tuntea pahaa oloa siitä. Tai että se olis turhaa. Mutta kun tuun kotiin... niin vittu tajuunkin, että se ei oo turhaa. Muut ei vaan satu koskaa olee täs tilantees. Koskaan. Löytyy aina jokin seikka jolla tää nyt poikkee monesta muusta. En sano, että tää ois maailman suurin asia... mutta... 138... liian vähän. kohta... enää vähemmän.

Ja tänään mietin, että joskus istun talossa... tekemättä mitään. Ei töitä enää - eläke. Joskus istun siellä tekemättä mitään. Joskus mun ympäriltä kaikki kuolee, yksi kerrallaan. Nyt ei oo sen aika, mutta joskus. Se tuntuu niin... kammottavalta.

2.10.2009...

Blogi, hali ja guggeliguu

En osaa päivittää. En sitten yhtään. Voisin tietenkin tehdä Verat ja tehdä listan (jota kukaan ei varmasti jaksa koskaan lukea) tai sitten angstata sitä, miten elämä on yks iso persreikä. Musta-aukko. Iso, pimeä musta-aukko. Ja tiedättehän mitä siellä persreiässä on? PASKAA. Me olemme maailman paska ja maailma on persreikä. Koira käskee häntää, häntä perskarvaa ja perskarva siinä roikkuvaa paskakikkaretta.

Argh, juu ei siit listastakaan tuu yhtää mitää. Yritin ja pääsin otsikkoon. Tämän hetken biisi on ehdottomasti Leevi and the leavingsin Amalia. Siksi sanat tänään!

Tanssii hullu Amalia kamalia tansseja tanssii
tai sitten sillä on siellä mies.
Ja ne laulaa..laalalalalalaa mielenvikaisia likaisia lauluja laulaa
ikivanhoja iskelmiä mitä lie.

Siellä se penkoo kakkulapioita kapioita kirtusta penkoo
lakanoissa on kauniisti kirjailtu A.
Ja välillä se itkee
sodassa kaatunutta maatunutta majuria itkee
joka sieltä jostan ei palannutkaan.

Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa.
Särky hellittä tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa.

Tanssii hullu amali kamali tansseja tanssii
tai sitten sillä on siellä mies.
Ja ne laulaa..laalalalalalaa mielenvikaisia likaisia lauluja laulaa
ikivanhoja iskelmiä mitä lie

Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa
särky helliittä tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa

Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa
särky helliittä tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa


~*~

HUOM. en kestä yhtään mitään blogeissa, oon huomannu sen. En kuvia, lyriikoita, en mitään. Kertokaa vastaus ja annan halin !!!!!!!!

Itku parku sentään.Tää on niin onnellinen manga. Ihanan onnellinen! ...oisinko samaa mieltä jos kyseessä olis ihan normi heteromanga. En usko. Mutta Youka Nittan mangat on vaan näin IHANIA. I love them sooooo much. Suosikkini. Grrrrr... ja sain todeta, että mulla on AINAKIN kahdeksan sarjaa lukematta from Youka Nitta of course. <33333 Nyt luen Boku no koea ja seuraavaks jotain muuta. Ah, ihanaa tätä tunnetta.

Ja tää on vaan niin onnellinen manga. Itku tulee. Tää on niiiiiin onnellinen. <3<3<3<3<3<3<3<3<3

Sekoan tän takia. Paljon lukematta, onneks. Nam nam nam nam.

<33333333333333333333333333333333

Me olemme kuolevaisia, emme jumalia

Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee. Menetys on aina joka tapauksessa suuri. Meidän tulee elää täysillä, mutta silti elämme liian vähän aikaa. Saamme viettää aikaamme rakkaittemme kanssa liian vähän. Jokainen päivä tulisi elää kuin se olisi viimeinen. Elämme juuri tässä ja nyt, emme iankaikkisesti. Läheisemme kärsivät menetyksestään, me kärsimme menetyksestämme.

Levätköön siis he rauhassa, jotka ovat tästä maailmasta poistuneet ja eläkööt he silti pitkään ja terveinä, ketkä menetystä ovat kokeneet.

~*~

Vaikka tää päivä on ollu tavallista synkempi. Täynnä surua, hämmennystä ja pelkoa. Vihaa on löytynyt ja iloa ansainnut. Kun puhumme vakavasta aiheesta, eräs vaihtaa aiheen muuhun - törkeästi. En ymmärrä sitä ihmistä ollenkaan.

Näinä hetkinä tajuan minkä virheen olen meinannut tehdä. Mikä virhe ois mua voinu kohdata, enkä tahdo sen todellakaan tapahtuvan. En tahdo sen tapahtuvan kenellekään. Mua on varotettu ja nyt oon ottanu varotuksen tosissani ja pyrin pitämään itseni irti siitä.

~*~

Enkä aio tässä merkinnässä edes kertoa mitä itse olen tehnyt, vaikka ajattelin tehdäkin niin, koska en itse ole koskaan pitänyt siitä että surullisten asioiden siivellä kirjoitetaan materiaalionnesta tai saamistaan asioista. En aio tehdä niin juuri nyt. Aikaa sille riittää kuitenkin paljon.

Elämä on kärsimystä. Kärsimys johtuu elämänjanosta.

Nyt... pitkästä aikaa voin sanoa, että kärsin. Enkä nyt puhu fyysisestä kärsimyksestä, jota tuottaa kolme kuppia kahvia/päivä --> paha olo. Vaikka nyt tärisen ja tunnen oloni heikoksi, niin se ei ole nälkää eikä janoa.

Voisin aloittaa sanoin "tekisi mieli itkeä, mutta kyyneleet eivät tahdo tulla, koska ympärilläni on ihmisiä." Huomaan, että olen perus suomalainen ihminen: sisäänpäin kääntynyt, en tahdo näyttää heikkouttanu enkä tahdo kertoa kenellekään mitään.

Mulla on se vitun vastaus mitä oon puol vuotta kaivellu. Mulla on se saatanan vastaus, mikä vaatii liian suuren hinnan toteutuakseen. Enkä voi vaan vittu päästää sitä vastausta ulos. Muut kärsii siitä hyvästä. Näen miten muut kärsii ja tiedän miten ne tulee kärsimään siitä hyvästä etten anna sitä vastausta. Huomaan, etten tahdo sanoa sitä. Joku ottaa aiheeksi niin tuijotan vakava ilme kasvoilla joko tietokoneen tai puhelimen ruutua. Tekis mieli itkeä, mutta en aio näyttää kenellekään sitä. Tiedän sen vastauksen, mutta väitän muuta.

Ihmiseltä vaaditaan suuri hinta omasta tahdosta. Liian suuri. Ja kun sitä hintaa ei ole valmis maksamaan, niin joutuu maksamaan jostain muusta. Meiltä viedään koko ajan jotakin, vaikka tilalle saisi jotain muuta. Joudun katsomaan muiden ihmisten surullisia katseita ja tiedän että joku tulee surulliseksi, kun joskus tulevaisuudessa päästän sen vastauksen viimeinkin kaikumaan ilmoille. Enkä osaa puhua siitä. Juuri äsken oisin ees vähäsen tehny yhden ihmisen onnellisemmaks jos oisin antanu sen vastauksen, mutta pysyin vaiti. Tuijotin vain naama peruslukemilla kuin mulla ei sitä vastausta ees olis. Luultavasti kaikki tietää sen vastauksen... en vaan oo havainnu sitä vielä. Varmasti kaikki on tienny sen koko tän ajan, mutta en tahdo vaan hyväksyä sitä.

Ja niin paljon kuin tahtoisin puhua ja purkaa, niin en voi. En vaan tahdo. En voi. En tahdo itsekään hyväksyä mitään. Hermosauhut ois just nyt kova sana, mutta ei vain mistään sitä saa.

"Mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikesta on kasettava käypä hinta."
- Fullmetal Alchemist -

Saammeko kaiken samaan kasaan vai laitammeko kaiken moneen eri kasaan?

Tällä hetkellä on semi ahdistus ja vitutus sekä ihmetys päällänsä. Toivon, että se menee vaan ohi ja kaikki mitä luulen olis valhetta. En ois koskaan ees välttämättä tahtonu kuulla mahdollista totuutta.

Pitäisi saada tänään paljon aikaseks, mutta mieluiten vaan olisin ja ihmettelisin paikallani tekemättä yhtään mitään. Tai, no, dataus maistuu aina ja joku muu sekoilu, mutta en jaksais siivota, ajatella enkä varsinkaan lukea kemian kokeeseen. (Huom. pyrin edelleen aloittamaan lukemisen vähintään kahta päivää ennen koetta ja tähän mennessä oon onnistunu erittäin hyvin, koska on ollut vain se yksi koe!)

RUMPALIT OVAT SYRJITTYJÄ! KUNNIA RUMPALEILLE! - tässä päivän mietelause. Selailin tässä JaMEn keikkaraporttia Girugämeshin ja MUCCun Tuska festarin keikoista (en koskaan jaksa lukea niitä, mutta kuvat katsoin) ja jälleen sain todeta, että rumpalien kuvia ei ollut ollenkaan ja tuskin edes hiustupsua näkyi kuvassa. Ymmärrän asian silti, koska rumpalit ovat aina niin taka-alalla, mutta silti... itse rakastan rumpuja instrumentteina (minulla ei siis ole minkäänlaista seksuaalista kiintymystä rumpuihin ... ) ja ne rakentaa kuitenkin kappaleita siinä missä mikä tahansa muukin soitin, joihin siis luetaan myös laulaja --> laulaja = soitin = pitää ääntä = hah hah hah. Ja rakastan rumpukomppeja, joten on todella surkeaa ettei rumpaleita näy kuvissa, videoissa yms. niin paljoa kuin kitaristeja, basistia ja laulajaa (tässä siis oli tavallisin bändin kokoonpano kyseessä.) Rumpalit pitäisi siis nostaa korkeammalle jalustalle. Nyt emme lue tähän mukaan Slipknotin Joey Jordinsonia, koska hän nyt on ollut jossain vaiheessa maailman nopein rumpali ja ollut soittamassa kaltevalla, pyörivällä tasolla josta paistoi yhdellä sakaralla seisova tähti. Joten jätetään hänet nyt tästä listasta pois. Hän on jo tarpeeksi korkealla jalustalla. Hm. Keitäs muita voisimme jättää pois... ei ketään, koska listasta tulisi liian pitkä ja minä tahdon YLEISTÄÄ.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Seuraavana päivän kysymys: Miksi?
Vastaus: siksi.
Selvennämme asiaa kuitenkin. Kysymys on yksinkertainen ja selkeä, kaikenkattava ja helppo muistaa. Kysyimme mitä tahansa, mikä alkaa kysymyksellä "miksi" niin voimme aina antaa vastaukseksi "siksi". Eikä perään tarvitse lisätä sanajonoa, joka alkaa sanalla "(pilkku) koska".

Otamme esimerkin1.
K: Miksi Maailma on pyöreä, eikä pannukakku?
V: Siksi.

Esim. 2.
K: Miksi en saa lähteä elokuviin?
V: Siksi.

Esim3.
K: Miksi minulla on huolia?
V: Siksi.

Kaiken tämän lisäksi vastaus on ärsyttävä! Saamme siis tällä vastauksella kaikkea mitä tahdomme ja voimme jatkaa arkisia toimiamme tyytyväisinä ilman häiriötä. Ellei vanhemmat hermostu lopullisesti ja ryhdy perheväkivallan harjoittajaksi sinulle rakkaita esineitä kohtaan, kuten televisio, tietokone, puhelin ja suosikki pehmolelusi.

~*~

Päivän sanonta:
Pistetään vahinko kiertämään. Laitetaan lapset karuselliin.

Ensinnäkin en osannut nauraa tälle, koska monet vanhemmat käyttävät lapsiaan vastaan tätä "vahinko"-juttua. Täyttä paskaa, sanon minä. Voi lapsi olla vahinko, mutta siinä vaiheessa kun on päättänyt ettei tee aborttia (olen sitä mieltä, että raskaus tulisi huomata ennen toista raskauskuukautta) niin lapsi olisi haluttu... DAA. Mutta ken tietää mitä kenenkin päässä liikkuu.

~*~

Päivän vitsi:
Miksi Kapteeni Koukku kuoli?
- Hän pyyhki perseensä väärällä kädellä.

Ehe ehe? Oikeastaan tuo oli viikon vitsi, koska olen koko viikon miettinyt mikä järki noinkin typerässä vitsissä on. Tyhmää.

~*~

Kiitos tästä purkauksesta. Jokin kuva lauantain ratoksi. Eipäs tulekaan, kun en ole omalla koneellani edes. Buahhahahaha.

Toinen puhuu materiaalionnesta, toinen ongelmistaan. Kumpaa kuunnella, saanko vain sulkea korvani?

Luin just bilsan kokeeseen, kahesti. Saa nähä mitä siitäkin tulee, tuskin mitään kovin hyvää, mutta ei se mitään. Huoh.

Edelleen pitäs saada jotain aikaseks (siihen listaan pitäs tällä hetkellä kuulua läksyt, mutta ne on aika alhaalla just nyt). Toisaalta... no, ihan miten vaan en jaksa ajatella.

Havittelisin uutta mp3:sta, mutta en sit tiiä. Toi vanha kyllä alkaa tehdä aikalailla kuolemaa nyt. Hidastelee aika ikävästi. Meinasin onnessani et ehkä se on viimeinkin menny paskaks, mutta se piru olikin kuluttanu vaan patterit loppuun. Toisaalta voisin vedota myös siihen, että uudessa mp3:sessa ois ladattava akku ---> säästää pattereita ---> säästää rahaa ---> säästää myös luontoa. Totta kai maksaisin sen ite... hyvin oletettavaa. :D Iso tyttö jo.

Mulla on edelleen itsenäistymisvimma, mut samalla tahtoisin olla ihan pikku riikkinen lapsi taas ja leikkiä leluilla vailla paineita tulevista valinnoista. Että siinä sitten mietitään kumpaa haluaa enemmän.

Nivelet naksuvat kylminä, päässämme naksuu aivan missä lämpötilassa vain.

Kädet on jäässä. (Kaikkia kiinnosti tämä aloitus aivan kamalasti.) Ja tämän päivän aihe voisi tietenkin olla nivelet, koska teen biologisia havaintoja samalla kun luen biologian kokeeseen. Halleluja, ne on ylihuomenna ja luen jo nyt! IHMEIDEN AIKA EI OLE OHI HYVÄT IHMISET, IHMEITÄ TAPAHTUU. USKOKAA IHMEISIIN! USKOKAAAA!

Ja no, tietenkin pitäisi yrittää saada jotain aikaseks, mutta se on teoriassa... mahdollista. Mutta en vain saa aikaiseksi yhtään mitään. Itse asiassa inspiraatio tulee aina illalla, näpytän kaiken puhelimeen ja kun pitäisi kirjata koneelle, niin ei kiinnosta. Ei jaksa. Sitten se jää muhimaan ja lopulta unohtuu.

Katsoin eilen Aristokatit. Se oli lapsena muumien ohella aivan ykkösenä. Puhumme siitä ajasta, kun prinsessa-aikaa ei vielä ollut tullut. Enkä ollu moniin vuosiin nähny sitä. Repesin sille. Ihan ykkönen!
Humalainen brittinhahnki: "Katsokaa! Kokonainen hanhi... täytettynä phähkinöillä... ja siveltynä... valkoviinillä *hik*"
O'Malley: "Ei häntä ole sivelty, vaan marinoitu siinä!"

Ah, hah hah hah... ihanat brittihanhet. Rakastan niitä! Ihanat. Nauroin vaan koko ajan. Vaikka mua keskseytettiin puheluilla ja tekstiviesteillä, mutta ei se mitään. Sit nää disneyn biisit on kans ihania. :)

No jätän tän jauhamisen.

Ja me teinithän osaamme lentää ilman viivojakin.

Tänään vitutti aika semisti, enkä yhtään kyllä ihmettele miksi. Siis vittu saatana. Paljon tapahtuu, paljon kerääntyy pääkoppaan ja kun sitten osaa olla huomioimatta ja vittuuntumatta niin yhessä vaiheessa vituttaa hetken aikaa kaikki. Ja se etten osaa purkaa sitä mihinkään niin on aika mielenkiintosta. Tai siis kyllä aika usein varsinkin sisaruksille tai vanhemmille tulee sanottuna: Vähänkö tänään ärsytti ---.
Mutta en mää oikein muuten. Ja näin.

Kaiken lisäks koulu asettaa paineita. Sen aikaa, kun yritän nukkuu hyvin, liikkuu enemmän niin samalla pitäs panostaa viimiseen vuoteen. Lopulta tulee ajatelleeks, että missä se oma aika sitten onkaan. Se on jossain syvällä perseessä mistä sitä ei pois saa. Terveys ennen kaikkea, koulu sen jälkeen. Mielenterveys missä välissä?

No tässähän mää omaa aikaani vietä joka sekunti netissä mangaa lukien, mutta sitten huomenna miettii taas koulussa, että vittu ku ei taaskaan onnistu. Ahdistus nousee, nousee ja nousee, sitten kuuluu POKS.

~*~

Ah, sain pienen inspiraation kipinän! Ihan ikku pikku riikkisen, mutta jos puhallan oikealla voimakkuudella niin ehkä se kestää pitkään! :) Siihen saakka!

Ihmisiä tulee ja menee, eikä niitä ole koskaan tarpeeksi

Sateinen päivä tänään. Enää ei sentään tule vettä taivaalta, kuten kaksi tuntia takaperin. Mutta synkkää on silti. En ole tehnyt _mitään_ tänään. Rajoittunutta elämää. Päätä särkee hivenen, ei mitään tuntuvaa, mutta sellane ihmeen kolotus sielläkin, kun ei oo ulkona käyny ollenkaan tänään. Hm.

Pitäisi läksyt tehdä vielä tän päivän aikana, mutta intoa ei ole yhtään. Ai, kello on jo viisi.

Pari päivää sitten otin yhteyttä kaveriin, jonka kanssa ei olla pariin vuoteen nähty. Ehkä kerran, mutta sekin jäi parin tunnin keskusteluun. Seuraavaksi lisäsin tän kaverin siskon, joka on myös kaverini, Facebookissa listoille. En meinannu tunnistaa koko ihmistä. Oikeestaan kaikki se mitä sen ulkonäössä viimeks oli, on kadonnu täysin. Se oli hämmentävää. Sitten taas itestä tuntuu ettei muutu koskaan mitenkään.

Viime yönä näin jotain outoa unta. Hyvä uni se oli, mutta kaiken pilasi se, kun enkunopettajan lärvi ilmesty sinne. Vihaan sitä haahkaa niin paljon. Yök. Hyi. Yrgh.

Taas pitäs jaksaa viikko koulussa, mutta intoa ei ole yhtään. Muutin isän luokse viikoksi ja otin tavaroita varmaan vuodeks mukaan. Lisää pitäs hakea (mm. lenkkarit, paitoja, housut jne jne kaikkee epämäärästä) Kaiken tämän lisäksi sain inspiraation uuteen ficciin, jota en varmasti tule koskaan kirjoittamaan. Taas jotain ihan normia settiä, mutta silti. Ois niin paljon kaikkee keskenerästä, ettei ees laskuissa pysy. Sain just muistitikun, niin saan niit tekstejä sinne. Ei tarvii miettii meneeks kone joskus hamassa tulevaisuudessa tukkoon ja sinne tikulle voi tunkee vähän kaikkee mitä tahtoo. Heh heh.

Mitäs muuta... ai niin vois jonkun kuvan tulostaa. Aattelin tehdä kirjanmerkin. Tavallaan kirjanmerkit on tosi ärsyttäviä. Yleensä tykkään käyttää paperinpaloja, joihin voi sitten tylsyyden puuskan valloissa kirjottaa kaikkee randomia ja piirtää teinisydämen epämääräisen pinkillä, kimaltelevalla tussilla ja kuvitella, että siin ois jotain järkeäkin. Mutta jos nyt tekisin. Vois oikeestaan tehdä kaks. Toisen päiväkirjan väliin ja toisen just sitä kirjaa varten, joita en enää edes lue. Ficit ja manga on vallannu mut totaalisesti. (tai sitten en oo vaan löytäny kyllin mielenkiintoista kirjaa. PAITSI Marilyn Mansonin Helvettiin ja takaisin, joka oli äärettömän hyvä!)

Ja Marilyn Mansonista puheenollen, on aika hyvät mahollisuudet, että meen siskopuolen aka bonussiskon kanssa Mansonin keikalle. :D Harmillista kyllä en oo nyt pitkiin aikoihin kuunnellu Mansonia aktiivisesti. Vaikka The beautiful people on tosi mahtava kappale ja silleen. Slutgardenkin on ihan hyvä. Ja This is the new shit. ...ja muitakin on... monia. Mut se KIRJA oli SIKAHYVÄ!

Mitäs kuvia voisin siihen kirjanmerkkiin tunkea... katsotaan (ja mähän tungen ne tähän merkintään, koska elämä on OH SO BORING.)Voisin laittaa jostain kivoista animesarjoista... mitäs niitä nyt olis. Lisäksi haluisin muuten uusimman Popcornin, koska siellä on Girugämeshin juliste. *wwwwwww* Girugämesh on IHKU.

Mutta niihin kuviin takaisin. Mitäs animeja oon kattonu nyt... no... Sensitive Pornography... mutta sen on ehkä hivenen ... ei-niin-hyvä kirjanmerkkiin. Tai sitten vaan mietin niitä aikani kuluks. :)

Elämä on liian lyhyt miettiäksemme mitä sillä tekisimme

Koulukuvaus oli tänään. Ja, no, ainahan se kuva pilalle menee. Tietenkin. Sitä paitsi repeilin nimeltämainitsemattomien henkilöiden takia luokkakuvassa. o/ Mutta mahtaa tulla pirtee kuva ainakin. XDXD Invalidikuva, kuten toivoinkin. Ja äikänopettaja sano just ku lähettii "Olkaa ny sitten edustavia." Ai ai capten.

Jos nyt jaksais tehdä läksyt, niin vois lähteä lenkille. Olin reipas ja kopioin pari levyä koneelle. Michael Jacksonia, The arkia ja Nightwishia. (Jälkimmäinenhän on SUURI ylläätys) Haluisin totta kai ostaa GazettEn DIMin, mutta en oo löytäny kaupoista ja netistä en jaksa toistaseks tilata. Siellä on sitä paitsi niin hyviä biisejä, kuten Leech, Guren ja Distress and Coma. Arrr... kuunnellu niit ihan kiimasena jo pitkään.

Mistä johtuu, että useimmat GazettEn biisit on sellasia, joista ei aluksi tykkää mutta pari kertaa kuunneltua rakastaa niitä. Leechiin ihastuin kyllä saman tien. Grau.

Nyt sit haluun etsii jonkun ylihotin kuvan ah-niin-valloittavasta Aoista. Piirsin kyllä hienon... Dien. Lol. tikku-ukko-meininkiä. :)

Ei vittu, nyt ku latasin Mozilla firefoxin, niin tuli lisää virustarkastukshärpäkkeitä. XD Menetän hermoni muutenkin, kun menee sata vuotta et voin vastaanottaa tiedoston kun MR FUJITSU SIEMENS COMPUTER ei halua vastaanottaa sitä. Se on vähän allerginen kaikelle.

USKOKAA TAI ÄLKÄÄ, NIIN NYT SOI NANA KITADEA ENKÄ AJATELLUT VAIHTAA SITÄ! Sen lisäksi, että siedän paremmin poppia niin kuuntelen jo vinkuäänistä naisartistia ilman oireita. XD Miks tää ees on mun koneella... ai niin joo se yks lähetti sen. Tavallaan tää on kiva biisi kyl... hiljenen aiheesta.

Tehkää mun läksyt? Jookos pookos kookos? Ah, mun mummun ja papan 50-vuotis hääpäivä on lauantaina ja kerrankin tiedän ajoissa mitä laitan päälleni! :o Ihme on siis taapahtunut.

Selitän kaikkea tarpeetonta, mutta nyt rupeen väsää läksyjä vaikka... ehkä. Ne on nyt viime päivinä jääny myöhäseks. (Huom. mun myöhänen on kaheksalta, koska mun aivot lakkaa silloin toimimasta ja tv:stä tulee yleensä jotain kivaakin.)

ps. Aoi on kuin viini: paranee vanhetessaan. Jostain syystä tuntuu, että Yoshikin kohdalla on käynyt sama. Kröhöm.

Enhän minä ammattilainen ole, mutta saan silti arvostella

Yritän tässä tutustua uusiin japanilaisiin bändeihin (hei, pitäisikö vaihtaa jo maata? Jos vaikka siirtyisi Koreaan ja Kiinaan? Hindumusaa!) Mutta kuten yleensäkin, saan tälläkin kertaa pettyä usein. Ehkä Visual kei ei vain ole oma musiikkityylini jossain suhteessa, tai sitten bändit ovat oikeasti ala-arvoisia.

Kuitenkin. Enhän minä mikään ammattilainen ole, mutta omaan korvaani ei iske tällainen musiikki, jossa ei ole linjaa. Sanat ja nuotit seuraavat toisiaan, mutta loppujen lopuksi ei ole sitä, mikä pitää biisin kasassa. Harmillista kyllä, mutta useista bändeistä tulee mieleen teinien perustama, surkea, autotallibändi, joka jää siihen kun naapurin mummo valittaa joka päivä ja lopulta saa teinit lahjottua kekseillä. Seuraava liike onkin, että teinit vaihtavat treenipaikkaa ja sitä kautta saavat lisää keksejä. Musiikki olikin toisarvoista. (Kärjistämistä huom huom.)

Monet surkeat aloittelijabändit ovat näihin, ehkä pitkäänkin kasassa oleviin, bändeihgin verrattuna mestareita.

Ah, nyt saattoi onnistaa! Alku iski, laulajan ääni ei ole paha ja jokin (kitara siis) pitää biisin kasassa. Kyseessä olisi siis Kurara Zeroshiki. Luulen, että tämänkin kuuntelu tyssää samalla lailla kuin Duel Jewelin ja Galneryuksen.

...

Yleensä saa huomata, että ensimmäinen biisi jonka kuulee, on todella hyvä. Lopulta joko laulajan ääni tai seuraava biisi pilaavat sen. En pidä peruskäheästä japanilaisesta äänestä, joka rahisee. Hm... tai vikisee. Olen siis liian vaativa.

Mutta ei se mitään.

Nyt voisin keskittyä tähän Kurara Zeroshikiin tutustumiseen. Seuraavaksi voisi siivota ja tehdä läksyjä sun muuta TURHAA.

Emmehän me hulluja ole, olemme vain hivenen erikoisia.

She was more like a beauty queen from a movie scene
I said don't mind, but what do you mean I am the one
Who will dance on the floor in the round
She said I am the one who will dance on the floor in the round
-Michael Jackson: Billie Jean-

Ahm, tulin just kotia. Vaihdoin heti yöpuvun päälle, pesin meikit pois ja istahdin koneelle. Oli tosi kiva ilta ! Mahtikiva, random ja silleen. Ja elämä piteni jälleen himona. Kiitos Vera ja Paula. <3

Eka käytiin kaupassa (kun Paula oli ensin raahannut pienen sievän ahterinsa meidän pihalle) ja sitten toisessa kaupassa (Lidl ---> S-Market) ja sitten mentiin meitin isälle. Istuttiin hetki, että Vera sai syötyä mansikkasorbettinsa, jota Paula himoitsi silmät kiiluen, ja sitten laitettiin levyjä soimaan. Tanssittiin piiiiitkään! Mitä hervottomimpia tansseja. Järjestyksessä Michael Jackson --> Super Junior ---> The Ark ---> ja piti vielä tulla Hanoi Rocks, mutta ei keretty. Mentiin ulos siitä tunkkaisesta talosta. (Jos artistijärjestys mättää, niin älkää mainitko asiasta, kiitos.)

Lähettiin siitä sitten leikkipuistoihin. Karusellissa pyörittiin niin että meinas oksu tulla. Juostiin "kännijuoksua", laskettiin liukumäkeä, kiipeiltiin, pukkitappelua sun muuta kivaa. Sitten mun veli tuli paikalle ja vaihdettiin toiseen leikkipuistoon, jossa veli alko ottaa kuvia. Yksityis- ja ryhmäkuvia ja sitten kun Vera oli ikävä kyllä jo lähteny, niin ruvettiin kuvaamaan uutisia... XD

Nyt sitten oon kotona.

Ihanaa kun on noin randomeja ystäviä!!! Kiitos <3 Mulla oli sika kivaa.

Käsky kävi, käskyä totellaan

Vera vs. Pihla
Valitse sinulle läheinen henkilö ja vastaa kysymyksiin vertaillen itseäsi ja häntä. tämän jälkeen pyydä kyseistä henkilöä vastaamaan samoihin kysymyksiin omassa päiväkirjassaan,niin näet oletteko samaa mieltä! hän siis vastaa vertaillen itseään ja sinua.

1. Kumpi on sosiaalisempi?
- Luulenpa, että... minä. (<3) Riippuen tietenkin tilanteesta aika paljon. o.o
2. Kumpi on pitkävihaisempi?
- Minä varmaan tässäkin...
3. Kumpaa kannattaa pelätä enemmän vihaisena?
- Murmur. :D
4. Kummalla on parempi huumorintaju?
- ...noppapeliksi meni
5. Kumpi auttaisi hätään joutunutta mummoa?
- Vera ei uskaltaisi. >333
6. Kumpi voisi työskennellä sirkuksessa klovnina?
- Khyllä mää voisin... jos ei tunnistaisi.
7. Kumpi on eläinrakkaampi?
- Vera luultavasti... ehkä... ei mulla mitään eläimii vastaan oo ja haluisin kisu misun. *ww*
8. Kumpi on säännöllisempi?
- Mikä on säännällinen? o_O
9. Kumpi tulee paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa?
- En minä ainakaan.
10. kumpi tulee paremmin toimeen saman sukupuolen edustajien kanssa?
- Tytöt on susia toisiaan kohtaan. :) Joten kai me tasoissa ollaan.
11. Kumpi on/oli parempi koulussa?
- Veraaaaa~~~~
12. Kumpi on luotettavampi?
- Luulisin, että molemmat. Jos sanotaan, että tää on huippis salaista, niin tuskin kumpikaan ryntää huutelee sitä keskusradioon.
13. kummalla on enemmän pokkaa?
- Mulla. :)
14. Kumpi tuoksuu paremmalle?
- MINÄ! Mussa ei ole koiran lemhdukssssssia. XDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
15. Kumpi on ärsyttävämpi humalassa?
- Tästä voimme olla vain yhtä mieltä.
16. Kumpi on hiljaisempi?
- Vera
17. Kumpi on aina oikeassa?
- Keskustelimme tästä aiemmin...
18. Kummalla on parempi kroppa?
- Mikä kysymys tää nyt on?
19. Kumpi on huolehtivaisempi?
- Assiiiista riippuen tietenkin. (minä)
20. Kumman vitsit naurattavat eniten?
- Minun. ainakin itteeni naurattaa ihan himona, ehe ehe. XD
21. Kummalla on isompi nenä?
- Mulla on terävämpi * törkkii nenäänsä *
22. Kummalla on siistimpi huone?
- Sotkua joka paikassa.
23. Kumpi on sivistyneempi?
- No juu, Vera sanoo olevansa pikkurilli pystyssä. Se oli kuvainnollista, mulla on ihan oikeasti. :D
24. Kumpi voisi muuttaa ruotsiin?
- Varmaan kumpikin. Jos kielitaitoa ei tarvittais, mun osalta SIIS.
25. Kumpi on kömpelömpi?
- Omm... molemmat on omilla kämpelyysaloillaan ehkä ihan yhtä hyviä.
26. Kumpi on näsäviisaampi?
- Luulen, että tasoissa ollaan.
27. Kumpi on itsepäisempi?
- En oikein tiedä.
28. Kummalla on raittiimmat elämäntavat?
- ...Veralla
29. Kummalla on parempi ruokahalu?
- Veralla on aina nälkä, mutta mää syön aina.
30. Kumpi määrää?
- Vera on jo litistynyt. :):)

Papa to kiss in the dark & Ouran high school Host Club

Animen katselubuumi on käynnissä. Eilen katsoin Papa to kiss in the dark. Ehkä mielenkiintoinen, koska siinä oli "isä-poika"-suhde, joka kuitenkin lieventyi kun ei isä ollut biologinen isä. MUTTA en käsitä, miksi se poika sit suostu siihen kaikkeen vaikka se luuli, että Kyosuke on sen oikea isä? Perin mielenkiintoista. Loppujen lopuksi ihan jees anime, söpö ja sillee.

Ouran High School Host Clubin katsomisen aloitin eilen siskon ja kaverin takia. Siskon kanssa oli tästä jotain puhetta ja kaveri suositteli. Tää on outo ja ylihauska. Hivenen shonen aita ja herrasmiesmäisyyttä. Viehättävää. Tytöt on kikattelevia hulluja ja pojat yrittää olla mahdollisimman viehättäviä. Kaoru ja... Hikari(?). Ne on kuin Fred ja George Weasley! ELI YHTÄ IHANIA <3<3<3<3<3

...

Huomenna kouluun. Espooseen en åääsekään, kun busseja menee, yllätys yllätys, niin huonosti. Hm. Hermostuttavaa. -.-'''' Mutta niinpä niin.

Koulu, koulu, koulu...

tänään jouduin heräämään jo puol kasilta, kun putkimies tuli. Yrgh. Ja iltapäivällä sähkömies hyökkää tänne. Argh. No, sitten ne ei enää häiritse täällä. Vessasta tulee kyl kiva! :D

Ja mua vähän niin kuin vituttaa jälleen. Ihanaaa! Tuo yks on vaan niin helvetin... sääliä kerjäävä. Niin uhri. Ihq.

Ihminen joutuu päättämään liian vaikeista asioista liian nuorena

Sen lisäksi, että ihminen joutuu kokemaan paljon muutoksia nuorena - mikä oman näkemykseni mukaan on hirveän raskasta - joutuu hän myös usein päättämään suurista asioista. Itse usein sanon: Anna mulle vastaus tähän.
Aina se vastaus on kuitenkin väärä, sanoi vastauksen antaja kumman vaihtoehdon tahansa.

Otetaan muutama esimerkki vaikeista päätöksistä. (Huom. ellei toisin mainita, nämä esimerkit eivät kohdistu itseeni tai välttämättä edes läheisiini.)
Esimerkki a) Abortti
Teini-ikäinen (13-19) tyttö tulee raskaaksi ja joutuu suuren päätöksen eteen. Huomioikaa myös se, että kyseessä on aina tyttö, koska sattuneesta syystä pojat eivät oikein voi tulla raskaaksi (jätetään kuitenkin tämän luetteloinnin ulkopuolelle Thomas Beatie*). Vaikka tyttö kysyisi vanhempiensa ja poikaystävänsä (tai lapsen isää, ellei seurustelusuhdetta siis ole), mutta päätös on aina ja vain hänen omansa.

Tässä vaiheessa tietenkin tytön omatunto saattaa kolkuttaa, koska se totuus on, että lapsella alkaa kehitys todella varhain. Tarkoittaa hiuksia, sormia, varpaita, silmiä, kynsiä, sukupuolta... ja näin poispäin. Ja useimmiten äidin ja lapsen välille syntyy henkinen sidos heti ensi hetkestä lähtien.

Voimme siis vain todeta, että päätös on vaikea.

Esimerkki b) Kahden ihmisen suhteen päättyminen aka ero.
Koskaan en ole itse eronnut kenestäkään. Tarkoittaen siis seurustelusuhdetta tässä. Voin kyllä kuvitella, että joiden ero on haastava. Kuvitellaan tilanne, jossa vaikkapa... mies olisi valmis ottamaan eron naisesta, jonka kanssa ei enää viihdy. Parilla on pari kolme yhteistä lasta... Mies pelkää, ettei saisi nähdä lapsiaan enää eron jälkeen, koska nainen on niin helvetin ärsyttävä ja kiristävä ihminen.

Kummin siis tekisi. Totta kai tässä lakiasiat auttaisivat, mutta kuka sellaista pitkää prosessia jaksaa kuin oikeudenkäynti? En minä ainakaan, ellei kyse olisi murhasta tai vapaudenriistosta tai väkivaltarikoksesta tms.

Esimerkki c) Karkki vai suklaa
AINA SAMA ONGELMA. Otanko karkkia vai suklaata, suklaata vai karkkia. Karkki terveellisempää kuin suklaa, mutta juuri nyt suklaa maistuisi paremmalta kuin karkki.

Tähän on kyllä helppo ratkaisu: Ota molempia. Vaihtoehtoa: en ota kumpaakaan, olen dieetillä, ei ole olemassakaan. Sen sijaan kuitenkin voi ottaa sisua, jäätelön tai muumi-limsaa, mikä nostaa mielialaa siihen saakka, kunnes valinnan on saanut tehtyä. Ja aina päätyy vaihtoehtoon "Otan molemmat. Kevyt levi: saat maun ja keveyden". Suomeksi siis suklaasta maku, karkista keveys. Ah, ja olo on kuin tankkerilla toisen maailmansodan jälkeen.

~*~

*Thomas Beatie: Ensimmäinen raskaana ollut mies. Kaksi lasta vaimonsa kanssa. On siis transsukupuolinen, vaikka naisen alaosa. Usein kiistelty siitä onko mies vai nainen. Saanut kamalia videoita, joissa hänen valintaansa ja elämäntyyliään arvostellaan hyvin kriittisesti ---> Minä huonolla päällä tämän takia.

Oma mielipiteeni on, että hän on henkisesti mies, mutta fyysisesti nainen. Fyysinen osa on jo melkein korjattu, joten on aika selkeää, että kyseessä on mies. On kuitenkin esitetty, että hän halusi lapsia vain julkisuuden takia, jolloin kumosin väitteen sillä, ettei vaimo voinut saada ollenkaan lapsia.

Joka tapauksessa haluan vain kunnioittaa Thomasin omaa mielipidettä omasta kehostaan ja omasta mielestään. Ja olen vain iloinen, että tällainen mahdollisuus on sukupuolestaan ahdistuneelle ihmiselle keksitty.

~*~

Offista todellisuuteen.

Mistä tämä aihe? Itse olen tällä hetkellä suuren valinnan edessä. Kärsin suurta ahdistusta ja painetta tästä, enkä oikein osaa puhuakaan siitä aiheesta sen enempää. Vältän siitä puhumista ja sen ajattelemista ja odotan, että aika ja tilanne tulee jolloin voin siitä puhua.

Kun minulta kysytään vastausta ja päätöstä, sanon etten tiedä. Kuitenkin kyseleminen lisää painetta vain entisestään.

Ollaksemme hyviä toisillemme meidän tulisi olla hiljaa

"Hiljaisuus on myöntymisen merkki." Yksi sanonnoista, joita kuulee silloin tällöin. Eihän sen nyt liity tämän hetkisiin ajatuksiin mitenkään, paitsi hiljaisuuden osalta. Kun on hiljaista... usein tulee vaivaantunut olo.

Onko hiljaisuus aina pahasta? Joskus on vain parempi olla hiljaa joistain asioista. Toiset puhuvat suunsa puhtaaksi monista asioista, kuten omista ongelmistaan, jolloin - no, toiset saavat kärsiä. Se on yksi niistä totuuksista. Kun omaa pahaa oloa koittaa vähentää, saattaa lisätä toisten. Suhteellisen vituttavaa. Mutta sitten olemme tilanteessa, kuin: suomalainen usein pitää omat tunteet ominaan, mikä lisää masentuneisuutta. Ei siis kannata olla edes hiljaa. Umpikuja. Mutta kannattaako tyhmyydellään ja omilla typerillä lausahduksillaan saada muut kärsimään? Onko se sen arvoista? Itse kadun katkerasti erästäkin asiaa, enkä ole siitä koskaan ylpeä.

"Sanat satuttavat usein enemmän kuin teot." Sanat tulevat suusta, joten pitäisi olla hiljaa. Kysymys kuuluu: Miksi joidenkin mieli kestää sitä, että muut tulevat niin huolesta sairaiksi, että vittuuntuvat ja masentuvat itse? Kenen helvetin ääliön mieli kestää sitä? Ylimääräistä... tarkoitan tällä ylimääräisiä lauseita. En tarpeellisia. En missään nimessä tarpeellisia.

Ehkä voisin sanoa, että tässä vaiheessa paras lausahdus koskaan on ollu: "Olkaa hiljaa ja huutakkee."

Jälleen tällainen päivä, kun on aamusta saakka todella lämmin. Ikkunan auki pitäminen ei tee sitä, mitä sen pitäisi. Se ei viilennä huoneilmaa, vaan lämmittää sitä. Se vastarannan kiiski perkele. Kaiken kukkuraksi saan nauttia siitä, että ikkunan on itään päin - eli täällä on helvetin kuuma, kun aurinko paistaa porottaa päivän kuumimmat hetket tänne.

Näin ehkä maailman mielenkiintoisinta unta. Olin AnCafen keikalla. Ehkä maailman tylsin keikka! Bändi ei oikein osannut asiaansa lavalla ja yleisö ei ollut innoissaan. (Kaiken kukkuraksi olin sitonut itselleni valtaisat poninhännät sivuille, joka näytti erityisen teiniltä). Ei siinä vielä mitään, mutta Kanon... oli pukeutunut kuten Miku entisinä aikoina. Vaaleat hiukset ja kaikki. Katoin vähän sillee: ...siis... kuka toi on? Onks ne nyt vaihtanu basistiakin?

Kunnes tajusin, että ei.

Sitten... keikalla oli paikka, jossa oli pöytiä täynnä ihmisiä tarrojen kera. Meille annettiin paperipussit, joihin oli määrä kerätä tarrat - siihen kylkeen sillee jännästi. Sitten, kun kaikki oli kerätty sai mennä raha-automaatin tapaiselle masiinalle, törkätä se pussi sinne sisään ja katsoa, minkä tilin sisältöineen on juuri saanut. Mahdollisuuten oli 6:sta Amerikan dollarista johonkin määrään samoja valuuttoja. (vera oli tässä vaiheessa mukana btw... ihan innoissaan "IHIHIIHIIHII AMERIKAN DOLLAREITA <3<3<3<3<3">

Enkä tajua, kun siin keikan aikana vaihdoin vaatteita koko ajan ja mulla oli hirvee kriisi siin meneillään. Kiva, kiva, kiva.

No, päivittelen taas joskus.

Anime päivässä pitää lääkärit loitolla

Tässä parhaillaan katson Gakuen Heavenia ja totesin, että niin outo kuin se onkin hahmoineen ja muineen, on se silti äärettömän viihdyttävä! Välillä meinaa kyllä nauru päästä, mutta yleisen hyvinvoinnin takia pidän suuni kiinni. Tämä on todella viihdyttävä koulupoikaanime. hah. :DD

Enkä oo ees perillä genrestä tai ikärajasta tai mistään... sinällään aika jännä juttu. Pitäs ottaa kai vähän selvää.

Aattelin tässä ruveta keskittämään ajatuksiani tähän blogiin, koska entiseen meni hermot - niin ihana kuin se onkin. Saattaa olla, että sinnekin välillä kirjottelen, mutta ehkä kuitenkin enemmän tänne. :)

Popcorn - monien bändien julisteiden löytymisen jumala

23.5.2009 on päivämäärä tänään (yllättykää tästä tiedosta) ja paikkakunnalla on Rytmihäiriö-päivä, joka tarkoittaa: -50% alennusta lähes kaikesta, lähes jokaisessa myymälässä. Joka tarkoittaa: hirveää lössiä juntteja, jotka tukkivat käytävät niin sisällä kuin ulkona, eivät päästä tien yli ja kävelevät ympäriinsä kuin kiimaiset korppikotkat ylivärikkäiden raita-täplä-mekkojen kimpussa. Ja se vie hermot, saatana.

Parasta koko tässä hommassa oli varmasti Popcorn-lehti, joka sisälsi the GazettEn julisteen (joka on ehdottomasti parempi kuin edellinen - vuoden 2008 juliste) kuvasta, jota olen netissä kuolannut pitkään. Tässä he sentään poseeraavat jotenkin. Yksi miinus: tummalla taustalla pinkillä tekstillä lukeva "the GazettE".

Toinen lohdutus lehdessä oli AnCafen tarra + 98 muuta tarraa, joista lähes suurin osa OLI kivoja. Harvinaista. Otamme pois tästä Lady Gagan, Miley Cyrus, Zac Efron ja muut julkimot, joiden musiikista en niinkään voisi välittää paskan vertaa.

Kävin myös parturissa, mikä varmasti kaikkia niinkin vitusti kiinnostaa ja varsinkin lopputulos, jossa alahiukset ovat pidemmän kuin päällimmät kerrokset.

Ah, ja ne Tarzan tarrat, jotka 50 sentillä ostin. Ne kaksi, isoa tarraa! Ihanat.

Se siitä tärkeästä.

Pakollinen esittely sulattaa aivot

Huomenta!

Kello on seitsemää minuuttia vaille puolenpäivän, joten oletan, että voin toivottavaa vielä hyvät huomenet. Ihmettelen miksi yleensäkin pääsen vapaapäivinä niinkin aikaisin ylös kuin yhdeksältä. Kouluaamuina taas ei jaksaisi liikahtaakaan ennen kahtatoista. Onko jaksaminen vain kymmenestä minuutista kiinni?

Blogilla ei ole ajatusta ollenkaan, sitä on turha olettaa. Kerron kuulumisia, jaan mielipiteitä, arvostelen ihmisiä/musiikkia/kirjoja/elokuvia/jotakin muuta, jos siin pysyn reippaana ja aikaansaavana. Saattaa olla, että julkaisenkin täällä jotain.

Olen siis Oni. Voitte kutsua muillakin nimillä, kuten Fushigi Oni, Fusoni, Katukuva, Koojii, Abekobe Oni, Abekobe, Akage, Paskiainen ja Mother fucker.

Omistan:
Levyjä
Kannettavan tietokoneen
Polkupyörän
Kaksi mp3:sta
Huoneen
Moottoroidun sängyn
ja muutaman muun henkilökohtaisen tavaran, jotka eivät meinaa pysyä sovussa hyllyillä. (Niin ne muutama henkilökohtainen tavara.)

Lisäksi erittäin likaisen mielikuvituksen, sivistyneen käytöksen, huumorintajun ja suhteellisen vahvat mielipiteet, joita muokkailen sitä mukaa, mitä niihin voidaan lisätä.

Ja kun kaikkia kiinnostaa niin kovin niin lisään, että harrastan musiikkia: poikkihuilun, pianon ja basson soitto (yksin lauleskelu), kirjoittaminen, piirtäminen, vittuilu, lukeminen, kommentointi ja haaveilu.

Urheilusta en pidä (paitsi katsomisesta joskus). Vihaan hämähäkkejä, enkä ole koskaan tyytyväinen vuodenaikaan tai säähän. Pidän selittämisestä ja väittelystä - niin ahdistavia kuin väittelyt voivatkin olla.

En pidä itseäni mielenkiintoisena ihmisenä, enemmänkin tavallisena luonnontuhoajana (= tallaaja/ihminen/hahmo/henkilö). Olen feministinen ja tasa-arvoa hakeva ilmestys.

Toivon, että edes joku lukee ja kommentoi näitä tekstejä, mitä tänne kenties laitan ja tungen. ^^

Hyvää päivän jatkoa!