Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Jos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisin
Kuinka tärkee mulle on
Tää ystävyys loppumaton
Varjosi luoksein jäi
Varjosi luoksein jäi

- Antti Tuisku/Valovuodet -

Toisinaan sitä herää ajattelemaan kuinka harvoin todella sanoo ihmisille kuinka tärkeitä he ovatkaan. Enkä osaa sanoa sitä ääneen. Kuitenkin näin yleisesti ottaen ne keille sanon päivittäin "moi" ovat mulle oikeasti tärkeitä edes jollakin tasolla. Niille haluan puhua, niitä ajattelen edes joskus ja joihinkin heistä haluan tutustua todellakin paremmin.

Toiset osaa yllättää positiivisesti ja heille pitäisi sanoa kiitos. Ja haluaisin osata sanoa sen.

Kiitos.

Tamagotchit harrastavat infrapunaseksiä

Päällimmäisenä ajatuksena tänään taas vaihteeksi on ollut aikuiset. Ei, tänään ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka ajaisi minut teininä raivon ja kapinan partaalle niin, että kiroan kaikki aikuiset syvimpään persereikään ja sitä kautta maanrakoon vain, koska olen teini. Ajatuksena on enemmänkin lapsuuden illuusion rikkoutuminen.

Ensimmäisenä ajatus itsestäni nuorena ihmisenä ja tulevana aikuisena:
Tällä hetkellä ole täynnä vikoja! Koska olen nuori, kokeilunhaluinen ja tätä nykyä pyrin jos jonkinlaiseen kapinaan - tiedostan sen jopa, koska joskus koen tarpeelliseksi sanoa takaisin vanhemmille, jos kuuluu omalaatuista valittamista jostakin aiheesta, kuten: miksi et ole tehnyt tätä? Voisiko johtua a) koulu b) mahdolliset työt c) läksyt d) ainainen väsymys, joka ajaa sängynpohjalle kymmenen aikaan illalla, kun on vihdoin ja viimein päässyt kotiin ? Valitkaa siitä. Joillakin nuorilla on myös hektinen, kuten monilla "uraansa ruokkivilla työnarkomaaniaikuisilla". Se siitä kapinaosuudesta ja stressinpurkamisesta - hyvä, hyvä.

Ja aikuisena olon näen tällä hetkellä ensinnäkin tulevaisuutena, johon pyrin ja jossa kipuan yhä kypsempään ja kypsempään olemukseen. Aikuisuus on kypsyyttä, vai?

Toisinaan olen hyvinkin epävarma siitä haluanko edes kasvaa aikuiseksi. Näin ollen siis viimeinkin ymmärrän Peter Pania! Siihen on mennyt kokonaiset kuusitoista vuotta! Valitettavasti minusta joskus tulee aikuinen. Iän mukaan. Ja ikähän on pelkkä numero. Toisaalta sitä ei kovinkaan hyvällä jos joku "kypsä aikuinen" käyttäytyy kuin "pahainen teini". Ehkä näin, ehkä noin.

Ehkä aikuisissa kuitenkin ärsyttää se, että he käyttäytyvät samalla tavalla kuin nämä "pahaiset teinit". Eivät julkisesti ehkä, mutta kaikessa yksityisyydessään. Joskus ulos lipsahtaa tämä käytös, joskus sellaista käytöstä, jota edes minä (pahainen teini) en ymmärrä. Joissakin teoissa näen itseni, vaikken koskaan sitä olisi tehnytkään.

Sitä paitsi joskus kuulee vanhempien ihmisten haukkuvan toisiaan selän takana melkein missä vain! Tätä itse tein muutama vuosi sitten, nykyisin yhä harvenevissa määrin. Ei ole tarvetta siihen. Ja joskus jos joutuu tukemaan itseään vanhempia ihmisiä, vaikka itsellään olisi myös vaikea tilanne, tulee hieman sellainen: meneekö tämä väärin päin nyt?
Kertooko tämä kaikki vain siitä, että itse olen kasvamassa "kypsäksi aikuiseksi" vai jostain ihan muusta? Pointti kuitenkin on se, että ne ihmiset, aikuiset, jotka lapsena olivat aina luotettavia, aina oikeassa, aina täydellisiä ja esimerkillisiä, ovat tätä nykyä ihan samanlaisia kuin minä itse. Enkä näe itseäni missään suuressa täydellisyyden valokeilassa, en ole koskaan nähnytkään. Muutenkin illuusiot alkavat poksahtaa pinkkeinä kuplina nenän edessä, mutta tää on ehkä ollut se järkyttävin asia todeta miten lapsellisia, typeriä ja heikkoja aikuiset loppujen lopuksi ovat. Sitä olettaa paljon enemmän ja sitten tulee seinä vastaan jossa lukee: sinua on huijattu, palaa takaisin tai mene läpi. Menen läpi, kiitos. Kasvan samanlaiseksi aikuiseksi kuin kaikki muutkin, ellen keksi äkkiä reittiä Mikä Mikä Maahan, johon niin kovin haluaisin mennä. Nuorena on niin paljon kivempaa. Ei tarvitse leikkiä kypsää, ellei sitä ole. Saa vain olla. Ja minähän olen. Rasittava "pahainen teini", joka rällää milloin missäkin ja tekee milloin mitäkin, mutta pitää itsestään huolta, sulkeutuu ja pitää itsestään huolta.

Ihmettelen siis.

Just a...

Pitkästä aikaa päivittelen. Tässä odottelen, et perunat kiehuis ja kypsyis. Tehään veljen kaa tääl makkarakeittoo, ku ei muutakaa ruokaa oo jääkaapis (valmiina). Tähänkin pitäs tottua, noh, enks mä halunnu pienessä mielessäni itsenäistyä? Tätä se nyt sit taitaa olla. Well, what can I do? Mää tein päätökseni ja nyt ainut juttu enää on pysyä siinä ja pystyä elämään sen kanssa ilman ahdistusta (jota esiintyy nyt suht paljon, mut eiköhän se siit ku tottuu elämään näin ja tässä tilanteessa ja tekemään näit juttuja).

Koulu alko tänään. Ekana vuonna mulla on 31 kurssia, varmasti väsähdän, mut sit ei kolmantena ei oo enää niin paljoo jäljel. Toivottavast jaksan ne kaikki, toivottavast. Ja öö... hmm... väsyttää ihan kauheesti. Vaik päivä ei ollu ees rankka, mut se johtuu varmaan kesäloman rytmiin. Huomen ois äikkää, psykaa ja matikkaa. Millonhan mun kirjat mahtaa tulla... toivottavast pian. Ja toivon, et enkun ope ei tapa mua, niin kun oon kuullu et se voi tehä. :P

Vois ruuan jälkeen ruveta kattoo kirjoi kuntoon, et kirjottas siihen nimensä yms yms ja valita vihkoi, et mitäs sitä nyt käyttäskää missäki ainees ja mitä kannattaa käyttää jne jne. Ostin niin isoja, ku pieniäki vihkoja. Aattelin, et voi sit pitkään käyttää sitä isoo vihkoo ja näin. En tiiä oliks se fiksuu, mut tapansa kullakin. Ei ainakaa tuu sataa pientä vihkoo niin ku yläasteel ja säästyy sit ehkä muistiinpanot kirjotuksiin saakka. Jooh... et sellast. Stressaan jo nyt, mut koitan rauhottuu ja ottaa silleen rennosti, mut vakavasti kaiken. Yyh. Elämänmuutokset vaan on nyt niin suuret. Mm.

Huom. valitinko? EN.

Kun yhest pääsee eroon, toinen tulee tilalle.

All the pain inside just makes you want to die.
- L.O.V.E-

No, niinhän se on. Toisaalt mun olo ei oo sellanen, et haluisin kuitenkaan kuolla, mut haluisin lähtee pois. Ja se johtuu vaan musta itestäni ja omasta mustasukkasuudestani ja epävarmuudestani itteeni kohtaan. Pelkään menettäväni just nyt kaiken mitä mulla on. Menetin tavallaan jo yhen, joten en oo valmis enää menettämään muita. Sen yhenkin nään kuuden päivän päästä. Samalla pelkään, et kun en oo tääl niin menetän kaiken. Pelkään oikeestaan et joku muu vie ne multa.

Enkä oikein osaa ees puhuu kellekään. Enkä ehkä haluukkaa... tänään niin monet keskustelut on alkanu sellasilla asioilla joita en haluis kuulla ees ja sitten ne päättyy heti sen jälkeen. Reilua? No, en usko. Sitä paitsi tunnen kauheeta ikävää tällä hetkellä.

Angstimerkintä. Yes, I know.

Viimeiset tunnit ja viimeiset minuutit peruskoululaisena. Uusi vaihe, uudet kujeet. Jollain tapaa ehkä jopa haikeeta miettiä, että tää vaihe elämästä on kohta ohi ja pitäs valmistautuu uuteen. Okei, osalle se on varmast helpompaa ku... monille muille. Mulle se tulee olemaan mun elämän yks vaikeimmista jaksoista, kun koitan päästä yli tästä pakottavasta syyllisyyden tunteesta, pelosta ja ahdistuksesta. Tää kaikki ihan turhaan, aivan turhaan. Kahenkymmenen vuoden päästä mä tuun miettii, et teinkö oikeen valinnan. Entä jos oisin tehny toisin?

Tällä hetkellä meitin kämppä on täynnä kamaa. Niin täynnä, ettei jalansijaa melkein löydy. Moni muukin on muuttanu ja oon ite muuttanu kerran, mut tällä kertaa oon yksin. Kuitenkaan en voi valittaa, koska jotkut ihanat ihmiset tarjoutuu ja haluu auttaa, mut mää en vaan voi antaa. En oo koskaan tykänny, et ees omat vanhemmat tonkii mun tavaroita. Kirjatkin on vähän siinä ja siinä, et tykkäänkö jos niit katotaan. Ne tavarat mitkä on esillä on sellasia, joihin saa koskea, mutta sitten, kun ajattelen, että joku sorkkii mun henk. koht. tavaroita, niin ees oma äiti ei saa sitä tehdä.

Eikä se tee, eikä tuukkaan tekee enää... sääli sinällää. Luulen, että seuraavan kerran ahdistun enemmän heinä-elokuun vaihteessa juna-asemalla. Seuraavan kerran varmaankin ensimmäisenä kouluviikonloppuna tai ensimmäisen stressin iskiessä. Säälittävää selittää tätä tänne, mut kai mä tavallaan haluun kertoo vaan ihmisille miks tiuskin, enkä oikein jaksais mitään ja oon hakoteillä joka päivä, kun pyydetään johonkin. Sitä tavaraa on niin paljon enkä vielä oikein tiiä mihin sen kaiken ahdan.

Kuitenkin haluun kiittää täs samal näitä ihmisiä, jotka saa mun käytöksestä sa stressistä nauttia osansa. Kiitos, että jaksatte. :)

Pöllin tään toisesta blogista. Munhan siis ei pitäs tehä ruotsin ainetta tässä aikani kuluks, mutta... pidän pienen tauon. Jag kan inte leva utan musik. Tack.

What I have on my computer... on my music player. (joo, en jaksa hakea ipodia, mut mul on suunnillee samat sielläki. Hanski, pöllin tään sulta, kuten huomaat? <3)

A AFI, Alient ant farm, Apocalyptica, Apulanta, The ark, An cafe, Asian kung-fu generation

B Bach, The beatles, Billy Joel, Black Sabbath, Bon jovi, Brian "Head" Welch, Bullet for my valentine

C The calling, CMX,Cool Joke

D Deep purple, D'espairsRay, Dir en grey, Disney, Don Johnson big band, Duel Jewel

E ELO, ELLEGARDEN, Elton John, Enya

F Fall out boys, Foo fighters, Fool's garden

G Gackt, Gazebo, the Gazette, Genesis, Girugamesh, Good charlotte, Gorillaz, Green day

H HIM, Hanoi Rocks, Hector, Hiatus

I

J J.Ahola, Jason Mraz, Jeff Buckley, Jethro Tull, Joe Hisaishi, John Williams, J-P Leppäluoto

K Kaggra,, Kaya, Kibouya Honpo, Kitaro, Korn, Kotiteollisuus, Kuroyume

L Leevi and the leavings, Limp Bizkit, Linkin park

M (Madonna ft. Timberlake >.<''), Malice mizer, Marco Hietala, Marilyn Manson, Merry, Metallica, Michael Jackson, Mindless self indulgence, Miyavi, Moi dix mois, Moody blues, MUCC, Muse, My chemical romance

N Nana Kitade, Negative, Nightwish, Northern kings

O

P Panic! at the disco, Penicillin, Phantasmagoria, Piirpauke, Pink floyd, Poets of the fall, The police, Porno graffitti, Prycho le cemu

Q Queen

R REM, The rasmus, Red hot chilli peppers, The rembrants

S Scissor sisters, Slipknot, Smash mouth, Stone sour, Stratovarius, Sunrise avenue, Super junior, System of a down

T Timo Rautiainen & Trio niskalaukaus, Tokio hotel(<-- juu...), Tony Kakko

U Uniklubi, Unsraw

V Vengaboys, Ville Tuomi

Ihminen sanoo mitä sattuu. Mää vittu kuuntelen, kun ihmiset sanoo haluavansa pois tästa paskapaikasta. Tästä pienestä kylästä, jossa ei oo mitään. Sanoin samaa kaks vuotta sitten, mut sit seki muuttu. Se kuulostaa monien korvissa helpolta valinnalta, kun selitän tilanteen. Joko täällä sisarusten ja isän kanssa, tutut ympyrät, paikat ja ihmiset tai sitten puoliks uus paikka kuuden tunnin ajomatkan päässä äidin kanssa. Vuos sitten aattelin, et siihen on aikaa, mut aika loppuki kesken. Aikaa on ... alle kuukaus ja pitäs tietää. Viiminen päivä tätä kuuta täällä ei oo enää ketää. Mun pitäs tietää ja vittu en tiiä. Enää mua houkuttaa muualla pari ihmistä ja äiti. Ei mikään muu.

Ja oon viimiset kaks kuukautta tuntenu hirveetä ahdistusta. Ajatellessa silmät alkaa vuotaa eikä illalla uni tuu. Kun näätte mut, niin voin vannoa, et ajattelen sitä kaikkea mitä saan ja mitä menetän valinnalla. Voin vannoa, ettei oo montaakaan hetkee näinä aikoina, kun en sitä ajattelis. Ei todellakaan. Kun aamulla herään, mietin, et joudun heräämään aamuisin talossa, jossa ei ole joitain ihmisiä. Kun meen kouluun, mietin, et millanen koulu tää ja se toinen vois olla. Kun meen kotiin, mietin, et oon taas tiettyjen ihmisten kanssa ilman joitain muita. Kun meen nukkumaan, niin mietin kenelle sanon hyvää yötä neljän kuukauden päästä ääneen.

Eli siitä voi sitten ihmiset taas repiä. Pieniks palasiks. Vittu niin pieniks kun vaan kynsin saatte. Repikää ja kovaa. Ja voin vittu sanoa, että tällä hetkellä en haluis olla tässä, enkä kohta tuossa. Haluisin palata ajassa taaksepäin.

Toisaalta haluisin, et joku päättäis mun puolesta.

Feeling like stupid, little otaku

Mites mää nyt näin aloin innostuu päivittelystä? Vaiks nää on niiin tylsiä, niin tylsiä. Mut ehkä keksin tänne jotai jännää selitettävää. Lueskelen täs mangaa, vaihteeks, ja totesin jälleen korealaisen sarjakuvan olevan outoa. Oudompaa, kun japanilainen - saavutus sinällään, koska sieltä päin vasta outoja löytöjä tekeekin.

Esimerkkinä vois toimia vaikka Shitsuji wa Oose no Mama ni (執事は仰せのままに - engl. Devoted Butler). Tässä nyt ei ollu sellasta yhteinäistä ideaa, mikä pätee suhteellisen moneen mangaan, joissa on ehkä vain yksi osa, joka koostuu monesta eri tarinasta. Tän ehkä toisiks viiminen tarina oli ihan uutta. (vaikka siis mangasarjoja ei oo luettu vasta, kun 30, 12 kesken ja keskenjätettyjä 2)Siinä... tää pari (ja yksi sivuhahmo) oli kuvattu eläiminä. Kissoina. Sivuhahmo oli kylläkin joku ihmeen korppi. Keskenään ollessaan ne näkivat toisensa ihmisinä, mutta sitten ne taas oli kissoja, kun ihmisten kanssa oltiin tekemisissä. Ihan mielenkiintoinen idea, en oo ennen törmänny tällaseen.



Mutta tässäkin juonet oli toistensa kaltasia. Tai, no, mitäs nykymaailmassa oikein voitas uutta keksiä, mutta tässä kaikki oli sellasta: "Sä oot viel lapsi." "Mä en oo mikää lapsi!" "Muista tuo sitten." "Ehhh???"
Tai sitten: "Oot lapsi." "En oo. Teen omat päätökseni." Sitten tapahtuu jotain ja tää toinen tulee pelastaa - ah, mä oikeesti rakastan sua niin paljon. <3<3<3 rasittavaa? pidemmän päälle joo.

Ja historiallisia sarjoja on liian vähän. Mihinkään dekkaritoimintaan en jaksa keskittyä, kuten en kaunokirjallisuudessakaan. En oo kiinnostunu siitä muuten ku tv-sarjoissa.

Mums mums mums...

Mitä kaikkee sitä jääkään aina tekemättä? Mutta mitä kaikkee tuleekaan tehtyä! Se on tän hetken fiilis - kenties. Sen helpottuneen tunteen jälkeen, kun on viimeinkin saanut viruksentorjuntaohjelman ladattua neljän tunnin sodan jälkeen. Aivan. Taisitte tajuta: neljä tuntia. Valehtelematta. Suorana. Todellisena. Eikä johdu siitä, ettenkö osais käyttää ohjelmia ja tietokonetta, koska oon kuitenkin sen verran koneella, että voisin väittää että hanskaan hommat ihan hyvin. Kuitenkin. Tää johtui varmaankin kyllä siitä, että en uskaltanu poistaa vanhaa torjuntaa uuden tieltä. Sitten kaahesti, kun tää kone sammutti ittensä ja alotti uudestaan latauksen, niin se pyyski sit poistamaan AVG:n. No, nyt verinen taisto on ohi ja perhe on jälleen yhdessä. Vanhemmat molemmat turvattuina ja onnellisia yhdessä.

Tästä perheestä voinkin sitten vaihtaa ajatukseen mainoksista, joissa oikeasti on "onnellisia perheitä". Ne on todella ärsyttäviä. Onnellinen vanhemmat ja kaksi lasta, tyttö sekä poika, jotka tulevat todella hyvin toimeen. Ihanaa! Eikö? Ei. Vihaan sitä. Ne mainokset ei oikein oo mun mieleen vaan.

Tos yks päivä tuli ihan kauhee fangirlattack, pitkästä aikaa sellanen kunnollinen. Mitäs kuvaa mahdoin ettiä, mutta... joka tapauksessa. Huomiseksi pitäs olla sit 50-60 sanan pituinen teksti ruotsin tunnil. Sanamäärä ei oo suuri eikä tunnu missään, mut oli sen nyt aikamoinen haaste saada sekin ruotsiks aikaan aiheella "Min sommar".

Asiaa, aaaaasiaa.

No joo. Rankka viikonloppu takana. Riparilla sitä pääs olemaan isosena ja välillä unohtikin ettei ookkaa riparilainen enää. Thanks for GOD. Nyt sit väsyttää ja jostain syystä paikat kipeenä... en tiiä miks. Oonks mä liikkunu vai häh?

Pitäs vaihtaa petivaatteet... mut ei jaksa sitäkään. Pitäs tehä jotai järkevää. Mutta eiks kaikki järkevä oo turhaa?

Tekis mieli tehä joku asiablogi. Sellanen, joka käsittelee jotain tiettyä asiaa. Luultavast se sit olis joku aasialaiseen kulttuuriin tms kohdistuva, koska en muusta tiiäkkään. Mut siihen se sit jääkin, koska kaikkea on jo. Muotiblogeja on ihan tarpeeksi, enkä muodista nyt tiiäkkää yhtää mitää. En seuraa pahemmin. Oma tyyli, oma tyyli. Ei sitten. Ei sitten mitään. Elämä on yhtä tyhjän kanssa. Rawr! Kone rajottaa elämää! Perustan "Heittäkää koneenne ikkunasta" kamppanjan.

Ja pitäs se yhteishakukin tehä joskus... perkele.

Ei jessus. Siis ei ihan oikeesti. Siitä on nyt yks vuos ja 34 päivää. Ja ei vittu mää tääl nauran. Viel puol vuot sitten fiilis oli ihan toinen, mut nyt mä vaan nauran ja mietin, et mikä vittu ihmisii riivaa. Teini-ikä. Oikeesti.

Se vaan on niin naurettavaa seurata muitten elämää ja verrata niitä sitten omaansa ku oli saman ikänen. Sissus sentää sikstuksen kappeli.

Täs vaan heräsin ajattelee kaikkee ja kappas ku alko tekeeki mieli hypätä jonkun kimppuun, mut meni fiilis ohi sit hetken päästä.

aivastuttaa koko ajan.

Ja niin ku... miten ihminen osaa olla niin tekpyhä? Sillee puhuu, et mikä muis on vikana, mut ei sit huomaa mikä itessään on? Kaikki on sellasia. Ihan kaikki. En mää en vähempää, mut tuskin ainakaan enempää. Srsly.

Elämä on selviytymistä ja vain vahvat selviytyvät.

Mitäs tästä päivästä vois nyt jo selittää... ei oikein mitää. Kello ei oo ees viittä, joten aika aikast sanoo yhtää mitää. Mut joo. Oon kai menos Veran tykö, kuha Paula selvii tuolt sen peililuolast laittamast lärviinsä entist nätimmäks ja sillee, mut en tiiä kuinka kauan neiti siihen sit vaatii :P Nyt se tuli.

Jaa. Huomen ois tiedos ruotsin sana koe ja kiinnostaa yhtä paljon, ku kilo paskaa. Miks ei mielummin vaik... iha mitä tahansa muuta? Tai no ei ehkä mantsaa tai uskontoo, mut matikka, äikkä tms vois olla ihan jees ruotsin tilal. Ruotsi on kuitenki ihan tyhjän kans, ku käytän sitä tyylii... nolla kertaa vuodes. On se ihan jees osata kielii ja on niin kivaa et jee jee, mut silti en mä tee sil mitää. Srsly.

Vähä pelottaa todistus... tai no millo ei... mut se ois sit se minkä kanssa alustavast haetaa johki, mihkä nyt mennää. No joo, wut evöö. Nyt ei jaksa. Nyt ei kiinnosta. Into lopahti tänään puol tuntii sitten, eilen koulun aikan, tänää koulun aikan ja varmast täst eteenpäinkin vaik kuinka monta kertaa.

Tsiiiish.


Angst? O_O

You're so afraid of love
There's not much time
All the pain inside just makes you want to die

Love Me
Don't hate Me
You're angry
It's OK
Trust Me
Come this way
Live in Eternity
I'm the real drug to take
To numb your heartache
Stop your running and come back to Me

Brian "Head" Welch - L.O.V.E

~*~

Ehkä yks parhaimmista biiseistä vähään aikaan. Tai siis... oonhan mää kuunnellu tätä jo pidemmän aikaa, mut aina tää on yhtä ihana ja jotenkin koskettaa tosi syvältä. Ah, miten ihanan oksettavan ällöttävän suloisen syvällistä.

"Your soul is mine."

~*~

It's not wrong to let go
And let the woman ride you
For fuck sake, don't lose touch
With the dog that's inside you
She wanted what you had
You bet she smelt the spore
Don't give up, fuck her up
One more time, slam that door

Korn - Liar

~*~

"Head" toimi ennen Kornissa, mutta lähti sit veks ku tuli uskoon. Toisaalta se pelasti sen päihteilt ja nyt sil on enemmän mahiksii olla lapsensakin kanssa. Positiivista. Joskin biisit muuttunu sanotukseltaan.

~*~

'Cause I'm looking at you through the glass
Don't know how much time has passed
All I know is that it feels like forever
But no one ever tells you that forever feels like home
Sitting all alone inside your head

~*~

Ja toinen. Vanhempi biisi, mut nyt vasta latasin koneelle ja se on vaan kerta kerralta parempi. Yllättävintä oli kuulla kuka tää laulaja on. Koska se osaa muuntaa ääntään ihan sikana! Jos en ois kuullu nimiä niin en ois varmasti arvannu, et tää esittäjä on slipknotissa. Hämmennyin siitä.

~*~

Mikäs postaus tääki oikein on olevinaan? Häh? Oon aina ollu vähän sanotuksia vastaan postauksissa, mutta ehkä tää menee ku en mitenkään yritä kuvata itteeni missään kohtaan. Lainailen vaan hyviä tai mieleenpainuvia kohtia (ei ku joo "Fuck her up" daa. Kuvaa mun tunteita ja blaablaablaa)

Joo, eli, edelleen kotona kipeenä ja kuten huomaa niin istun koneella tekemäs kaikkee ... tärkeetä. Hehe. Eli hain yhen biisin kun oon miettiny esittäjää ja on niin niin kiva biisi (-60-luku 0//)

Mut siis. Keksin ehkä jotai järkevää tekemistä nyt sitten. Joku tekstas. :)

Yhteiskuntaoppia ja Runeberg

ATK-tunnilla tässä kökin. Ohjelmointitehtävät on saatu valmiiks ja totesin, et ohjeet on täyttä soopaa! Ohjeiden kanssa ei onnistunu, mut kappas ku heitti ohjeet nurkkaan niin alko saman tien toimia. "Tee ohjelma, joka pyytää pallon säteen pituuden ja antaa pallon tilavuuden ja pinta-alan." Dude.

Sitten ois viel yhteiskuntaopin koe. Hyvin ymmärrettävää, et vähän stressaan sitä, ku tuntuu etten oikein osaa mitää alueesta, vaik kuuntelin tunnit ja olin ain paikal. Luin koealueen kerran ja kertailin vihkoo, muistiinpanoja ja termejä yms yms yms.

Miks lukiosta pelotellaan? Mua alkaa jo pelottaa mennä lukioon, kun kaikki varottelee stressistä ja paineista ja kauheista tehtävänipuista ja ja ja... ! Mutta kattoo mitä siitki sitten tulee. Täs on viel puol vuotta ennen ku saan vikan peruskoulun torkan käteen ja pääsen lätkimään tästä laitoksesta. Toisaalta on mahdollista vieläkin, et vietän toiset kolme vuotta täällä. Tai - ei ookkaan. Perun äskeisen. Se ei joka tapauksessa oo mahdollista todennäköisesti.

No joo. Angst.

Olen elossa!

Oon mää oikeesti hengissä. Oon keskittyny vaan tohon Paulan, Veran ja mun yhteisblogin elvyttämiseen. Tai siis... synnyttämiseen pikemminkin. Sinne ei vaan ilmesty tekstiä. Aattelin nyt sit kirjottaa tänne vaihteen vuoksi, kun alkaa tulee varmaan sellasta selitystä ja pälpätystä, että... parempi törkätä tänne.

VERA TULI MESEEN !

Mainos, mainos: www.papukahvi.blogspot.com

Kannattaa vierailla o// Sikahyvä blogi. :D

Mistäs voisin alottaa tän tekstin. Oon koko päivän oikeestaan vaan valittanu eri ihmisistä, mikä sitten taas on mun kannalta tosi raivostuttavaa, mut ainakin sain purettua sen kaiken vittuuntuneisuuden ja muun sisältäni pois. Kokonaan. Nyt ei taas vähään aikaan tarvii valittaa kenestäkään. kaksnaamaset siat, röhröh. Nyt joku tuli kotiin. Ovi kävi.

Pitäs saada tehtyy puhe Suomen vankeustuomioista äikän tunnille. Kattoo nyt mitä tästäkin oikein sit tulee... tietoo on toistaseks ... ei mitään. Mut ettii ettii koko ajan. Sitten sain tänään idean novelliin - tai mikä tahansa siitä sit loppujen lopuks tuleekin, mut täytyy sillekin tehä vähän taustatutkimuksia ja muita. Pelottavaa. Yleensä mun taustatutkimukset on ollu vähän heikonlaisia ja jääny aika lyhyeen, mut nyt ois mua kiinnostava aihekin. Yks ehkä maailman kiinnostavimmista asioista...

Ja olis huomen yhteiskuntaopin kokeet, enkä jaksa lukee enää yhtään. Luin alueen jo kerran enkä enempää aio kirjaa lueskella, ehkä. Tarpeen mukaan. Oon niin hidas lukee et siin menee ikä ja terveys ku sitä koittaa lukee yhtään enempää.

siinä tän hetken kuulumiset.

Kiitos.

Nähtään.

Baltic princess 17.1.2010

Okei, joo, oltiin laivalla tänään. Ensinnäkin siitä vois tehdä olympialajin, koska mun jalat on ihan paskana. Toiseks, sieltä saa kaikkee turhaa. Tossa on kuva, jonka otin kaikist niist tavaroista, jotka otin mukaan tunnin aikana. (ennätykseni). Ottakaa kuitenkin huomioon, että en maksanut senttiäkään tosta määrästä.
Hinta: 0€
Ja arvo lähentelee varmasti helpostikin 100 euroa. Onha siel kaikkee tarpeetonta, mutta on toi kumiankka (kuvan oikeassa alalaidassa) aika tarpeellinen, sekä toi 100% biohajoava sidepakkauskin, jota tarjottiin molemmille sukupuolille siellä ja yks nuori poikakin pääs osalliseks sellaiseen häpeään kuin valinta siteen ja pikkuhousunsuojan välillä. (kuvan vasemmassa ylälaidassa ruskea pakkaus).

Siis tää oli joku s-ryhmän risteily, jossa sitten oli messut. Ja kaikkee siel sitte jonotettii. Herran jumala ku ihmisillä oli kaikilla kassii ja pussii. Ja nyt mulla on sitten 3 dödöä valmiina kaapissa, tarpeeks karkkii sun muuta, nuolija, kumiankka ja ja ja... mitä kaikkee tossa kuvassa nyt onkaa! O_O Hämmennyin ja melkein repesin siel jonottaessa nauraa, ku jonotin noita leipäjuttuja sun muita (leipä sinisessä pussissa kuvan oikeassa ylälaidassa). Huomatkaa, että noitten Lumenen pisaramömmöjen hinta kaupassa on sellaset 20€ (kuvassa keskellä ylhäällä oranssi-valkea paketti).

Ja joo, mua alko naurattaa se tavaroiden kerääminen siellä. Se oli niin läppää, ku kädet oli täynnä kaikkee ja sit koitti tunkee niit pusseihin ja kasseihin! XD Muuta jännää siel ei oikein ollukkaa. PAITSI FINLANDERS JA KOOP ARPONEN. Joo, ja ja ja... no, toi oli tosi läppää. XDDDD

~*~

Ja huomen pitäs varmaa alottaa lukeen kemiaa, ehkä... jos jaksaa. Vähän riippuu. Koe onki vast Keskiviikkon. Mm.. mm.. mm... joo.

Synnymme kerran, kuolemme kerran. Monetko synttärit kerkeämme pitämään?

Tosiasiassa mun pitäs siivota tai vaihtoehtosesti tehä huomisen läksyjä, mutta kun ei kiinnosta sit yhtää. Ei kertkaikkisest yhtää. Ei millää taval. Ei mitää kaut. Ei vaa ei. Oon nii paljo mielummin koneel, kuuntelen musiikkia ja teen tyhjänpäiväsiä päivityksiä ja mietin, et pitäs kevarikirjaki saada luettuu jossain vaihees. Okei, määränä sivuja ei ookkaa ku 144 ja rapiat, mutta annas ku pitää opetella se koko sisältö. Korjaukset, risteysjärjestykset, käännös, säännöt, käynnistys/sammuttaminen. Ymmärtämine ei oo monimutkasta, mut sitte ku annetaa ympyröintitehtävät sun muut nii joha alkaaki hiki virtaa vähä sillee "öööööö... no mites se nyt sit niin ku olis yhel lauseel ja sillee, ku nää kaikki vaikuttaa suht tärkeilt asioilta..."

Sitä paitti oon vast kerran kerenny ajaa kevaril ja sillonki vaihteet oli paskana, ku joku oli menny sen kans kaatuu. Ku sitte yrittää vaihtaa ykköselt kakkosel nii jääki siihe vapaalle, ku on niin tiukka ja kirjassa sit viel kehataa väittää et vaihteiden vaihto ei vaadi voimaa ollenkaa. Pistäisivät sulkuihi "Ellei joku oo sit menny kaatuu sen kanssa joskus niin et vaihdetappi vääntyy." XDXD

Sitte en osaa painaa ja nostaa kytkint oikee. Joskus nostan liian nopeest ja sit pyörä pomppaa eteen ja sammuu. HUOH. ja sit jos nostan hitaammin niin menee sata vuotta et pääsen liikkeel. Reilukerho. Mut enköhä mä opi joskus.


Jos vaik selittäis jotai jännempää sitte. Mitäs täs ois... oon siivonnu sillee kaks VIIVA kolme päivää... pikku hiljaa. Ja vielki kesken. ...heh heh. Hirveest monisteit heivaan tuolt kaapin pohjalta. Ja sain kuvistyön väritettyy, toivottavast kelpaa maikal sit kans, ku uhrasin siihen paljoooon aikaa ja rakkautta. Rakkaus loppu tilapäiväisesti - akkuja ladataan.

Enkä jaksas men huomen kouluu. Se sukkaa ja raskaasti. En niin ku millää ees jaksa ajatella et tarviis viis päivää heiluu siel tunkkapesäs muiden pölypalleroiden keskellä ja kuunnella imurien surinaa! T_T

Nyt lopetan tän valittamisen ja alan tehä jotain... kehittävää. O_O

Miks mä en vois olla sellanen kovasananen? Mä ihan hyvin voisin olla sellanen joka sanoo asiat just niin ku ne on. Hmm... mut toisaalta se on tosi ärsyttävä piirre ihmisissä, varsinkin väärissä asioissa kun käyttää tätä suorasanaisuutta/kovasanaisuutta.

Mistä mahdoin ees alunperin tulla selittää tänne. Koitan jälleen laittaa musiikkia ipodiin, mikä onnistuukin nyt aiempaa paremmin! En tiiä mistä se johtuu, mut tällä kertaa osa tiedostoista, jotka ei viimeks menny, menee. O_O Jumala on sittenkin olemassa! NÄYTTÄYDY.

Se siitä sitten taas. Miltä mahtaa kuulostaa suomalaisten bändien/artistien lausuma englanti sitä puhuvien korvissa? Mietitään nyt jotai ulkomaalasta joka puhuu suomea. Huomataan aina aksentti ja virheet sun muut paskat, mut haluisin kuulla miltä suomalaisten puhuman englanti kuulostaa tyyliin englantilaisten korvissa.

Huomen alkaa koulu. Onneks keskiviikko on vapaana. Mut silti koulua. Hyi. alkaa opolla. Jatkuu bilsalla. Siitä enkkuu, terveystietoa ja ruotsia. Hm.

Mistä johtuu et kaikki netissä tavatut ulkomaalaset alkaa jossain vaiheessa mesekeskusteluja kyselemään tyylii: Did u miss me?
Mistä se johtuu? Ei se siis enää mua haittaa, kun on tottunu ja osaa suhtautua siihen huumorilla, mut siis mistä se johtuu? XDXD Se on ihan koomista. Ja ne on POIKIA. ...ai niin ku tytöt kyselis multa et kaipasinko niit? Öh, tota, Pi, think that. Just a little bit.



Mut joo. Siinäpä se. :D