Just a...

Pitkästä aikaa päivittelen. Tässä odottelen, et perunat kiehuis ja kypsyis. Tehään veljen kaa tääl makkarakeittoo, ku ei muutakaa ruokaa oo jääkaapis (valmiina). Tähänkin pitäs tottua, noh, enks mä halunnu pienessä mielessäni itsenäistyä? Tätä se nyt sit taitaa olla. Well, what can I do? Mää tein päätökseni ja nyt ainut juttu enää on pysyä siinä ja pystyä elämään sen kanssa ilman ahdistusta (jota esiintyy nyt suht paljon, mut eiköhän se siit ku tottuu elämään näin ja tässä tilanteessa ja tekemään näit juttuja).

Koulu alko tänään. Ekana vuonna mulla on 31 kurssia, varmasti väsähdän, mut sit ei kolmantena ei oo enää niin paljoo jäljel. Toivottavast jaksan ne kaikki, toivottavast. Ja öö... hmm... väsyttää ihan kauheesti. Vaik päivä ei ollu ees rankka, mut se johtuu varmaan kesäloman rytmiin. Huomen ois äikkää, psykaa ja matikkaa. Millonhan mun kirjat mahtaa tulla... toivottavast pian. Ja toivon, et enkun ope ei tapa mua, niin kun oon kuullu et se voi tehä. :P

Vois ruuan jälkeen ruveta kattoo kirjoi kuntoon, et kirjottas siihen nimensä yms yms ja valita vihkoi, et mitäs sitä nyt käyttäskää missäki ainees ja mitä kannattaa käyttää jne jne. Ostin niin isoja, ku pieniäki vihkoja. Aattelin, et voi sit pitkään käyttää sitä isoo vihkoo ja näin. En tiiä oliks se fiksuu, mut tapansa kullakin. Ei ainakaa tuu sataa pientä vihkoo niin ku yläasteel ja säästyy sit ehkä muistiinpanot kirjotuksiin saakka. Jooh... et sellast. Stressaan jo nyt, mut koitan rauhottuu ja ottaa silleen rennosti, mut vakavasti kaiken. Yyh. Elämänmuutokset vaan on nyt niin suuret. Mm.

Huom. valitinko? EN.